Takaisin edelliselle sivulle

Kuinka mitata hyvää?

Kuinka mitata hyvää?

17.5.2017

Muutoksen käynnistäminen tarvitsee usein herättävän kokemuksen. Sellaisen Ulla Nord koki muutama vuosi sitten Diakonissalaitoksen Vamos-palveluissa.

teksti: Pekka Vänttinen kuvat: Satu Kemppainen

 

”Osa osallistuneista nuorista oli ollut tukien ulkopuolella kymmenen vuotta. Yhdellä pojalla oli ollut siinä ajassa 120 auttajaa ja hän koki, että kukaan ei ollut kuunnellut. Mietin, onko järjestelmässä mitään järkeä ja pohdin käytettyä rahaa, jonka vaikutukset olivat nolla.”

Asia jäi vaivaamaan. Ulla Nordin päätelmät olivat lopulta aika karuja. Sosiaali- ja terveyspuolella tulosvastuussa on ollut puutteita sekä inhimillisillä että taloudellisilla kriteereillä. Hankkeiden hyötyjä ei ole seurattu riittävästi vaan pikemmin arvioidaan määriä kuin vaikuttavuutta.

Palvelut syntyvät useimmin rakenteissa, eivätkä aina kohtaa akuuttia, yksilöllistä tarvetta. Lyhytkestoisissa projekteissa hyvä ei kierrä. Joskus toimijat pitävät niistä mustasukkaisesti kiinni. Oli käynnistettävä kulttuurivallankumous, jonka sisältönä on kaksi kirkasta periaatetta. Palvelujen tuotto ei saa olla itsetarkoituksellista, vaan niiden on helpotettava ja muutettava ihmisen tilannetta aidosti sekä mitattavasti.

Paljastui hieman yllättäväkin ongelma: vaikutusten arviointiin ei ole kunnon työkaluja, vaikka sosiaalipolitiikkaa tässä maassa on harjoitettu nykymuodossaan jo puolivuosisataa. Niistä oli aloitettava.

Ulla Nordin uusi vakanssi tarjosi urakalle alustan. Supercellin omistajat olivat perustaneet yksityishenkilöinä Me-säätiön, jonka tuoreena toimitusjohtajana Nord käynnisti yhteiskunnallisen vaikutuksen arvioinnin kehittämishankkeen Hyvän mitta.

Taustalla on yksinkertainen asia. Rakennetaan mittareita, joilla katsotaan, mitä eurolla on saatu aikaan. Heijastusvaikutuksena on, että parempi vaikuttavuuden arviointi auttaa organisaatioita toiminnan kehittämisessä.

”Työ käynnistyi viime syksynä. Päärahoittajana on Me-säätiö ja sitä koordinoi Arvo-liitto, ja muina rahoittajina ovat ray, Veikkaus sekä Sitra. Alustavassa kartoituksessa ilmeni, että Suomessa on hyvin vähän osaamista vaikutusten arvioinnissa”, Nord taustoittaa.

Mittareita tehdään reilulle kymmenelle järjestölle ja toimijalle, joiden kohderyhmät edustavat laajaa kenttää – lapset ja nuoret, vammaiset, maahanmuuttajat – ja joiden työmuodot vaihtelevat.

”Mittarit rakennetaan tiiviissä yhteistyössä palveluja tuottavien organisaatioiden kanssa, jotta he tuovat mukaan oman osaamisensa. Prosessista ja sen tuloksista raportoidaan avoimesti. Tavoitteena on verkosto, jossa osaamista ylläpidettäisiin ja kehitettäisiin valtakunnallisesti”, Nord kuvailee.

Me-säätiön yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa käynnistämä arvioinnin kehittämishanke voi näyttäytyä vieraana tai erilaisena kuin mitä perinteisesti on totuttu tekemään. Vaikka Me-säätiöllä ei ole varsinaisia omia hankkeita, se haluaa olla muuta kuin hankeraha-automaatti.

Ulla Nord tiedostaa pienen karsastuksen mutta korostaa yhteistyötä.

”Jotkut saattavat vierastaa sitä, että osallistumme ja katsomme tuloksia. Toisaalta esimerkiksi kunnat ovat nähneet meidät tekijänä, jonka avulla voi kokeilla jotain uutta.”

Jää nähtäväksi, mitä uudet arviointimenetelmät tulevat hankkeiden kirjosta kertomaan. Ainakin kahdessa suuressa toimijassa niitä odotetaan mielenkiinnolla.

Helsingin Diakonissalaitoksen strategiajohtajana huhtikuussa aloittanut Mitti Storckovius on jo tiedostanut arvioinnin vaikeudet. Toiveena on ennen muuta saada kättä pidempää toiminnan tuloksellisuuden parantamiseen: näkymää vaikuttavuuteen – ei suoritteisiin. Toisaalta keskiössä on yksilö, ihminen, ja siksi mittaaminenkaan ei saa ylikorostua.

”Taustani on yritysmaailmassa, jossa mittaaminen on keskeistä ja reaaliaikaista. Sellaisinaan ne menetelmät eivät ole siirrettävissä niin sanotusti pehmeämmälle alueelle. Jos mittarit auttavat paremmin ymmärtämään asiakasta ja siten ohjaamaan toimintaa, ne ovat strategian ja kehittämisen työkaluja.”

Vapaaehtoisineen Diakonissalaitoksen henkilökunta kohoaa liki pariin tuhanteen. Toiminta-alueet ulottuvat lastensuojelusta kidutettujen kuntoutukseen ja päihdepalveluista päivätoimintaan. Puhdasta yrityshaaraa edustaa Diacor.

Storckovius on kaivannut arviointeihin ja mittareihin enemmän systematiikkaa, yhteismitallisuutta ja jatkuvuutta. Nyt tulosten arvioinneissa on yksikkö- ja kuntaeroja, eri välineitä ja tietojärjestelmiä. Kun on siirrytty sopimuskaudesta ja projektista toiseen, ei ole syntynyt yhtenäistä dataa. Lomakkeiden täyttö voi etäännyttää fokuksesta ja salakuljettaa mukaan byrokratiaa. On löydettävä tasapaino käytännön työn ja arvioinnin kesken.

Arviointimenetelmien petraamista Storckovius pitää tervetulleena. Samalla hän muistuttaa parhaiden mittareiden usein syntyvän ikään kuin kylkiäisinä.

”Kun tavoitteet ja menetelmät ovat hyvin mietittyjä, mitattavuus syntyy ohessa. Ulkoapäin asetetut mittaustavat ja tavoitteet eivät aina ole mielekkäimpiä.”

Iceheartsin toimintamallia ei ainakaan voi kutsua lyhytkestoiseksi hankkeeksi, sillä se on yhdessä ja erikseen varhaiskasvatusta, lapsi- ja nuorisotyötä, liikuntaa ja perhetyötä.
Joukkueurheilun keinoin toteutettava varhaisen puuttumisen ennaltaehkäisevä malli kohdistuu 6–18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin, joiden kasvusta ja kehityksestä on syytä olla huolissaan.

Icehearts toimii nyt kymmenellä paikkakunnalla. Joukkueita on 28 ja niissä noin 550 lasta ja nuorta. Tänä vuonna vietetään 20-vuotisjuhlia. Mukaan tulevat lapset valikoituvat tiukalla seulalla yhteistyössä kuntien viranomaisten, esikoulun, sosiaalihuollon sekä koulun ja perheiden kanssa.

Myös Iceheartsissa rajapinta asiakkaaseen on herkkä paikka. Vaikuttavuusarvioinnit ovat haaste, ja niitä on pohdittu. Se tiedetään, että heijaste- ja kerrannaisvaikutuksia on.

”Kasvattajamme saavuttavat aidon ja luottamuksellisen suhteen lasten ja perheiden kanssa. Tilannetta rikkoo, jos viemme liian aikaisin jotain lomakkeita. Oikea hetki voisi olla se, kun polku on taivallettu”, toteaa kehittämis- ja talousjohtaja Teemu Vartiamäki.

Tavoitteena on, että lapsen kokonaiskuva saataisiin paremmin näkyviin ja työn vaikutuksia arvioitua. Toistaiseksi kaupungit ovat keränneet tietoa. Hyvän mitta -projektia Vartiamäki pitää erittäin tervetulleena.

Iceheartsin työn vaikuttavuuden arviointi on perustunut lähinnä työntekijöiden kokemuksiin, kirjauksiin ja muistiinpanoihin.

”Arviointi on koettu vaikeaksi, sillä olemme niin lähellä perheitä. Kirjaukset eivät ole tieteellisesti valideja ja niitä on järkevä kyseenalaistaa.”

Siksi Iceheartsissa on keskusteltu asiasta ja pyydetty ulkopuolista apua.

”Nyt olemme saaneet kumppaneita, mistä olemme hyvin iloisia.”

Kuva: Iceheartsin toiminnassa on mukana noin 550 lasta. ”Hyvän mitta -projekti on tervetullut, jotta saamme kunkin lapsen kokonaiskuvan paremmin näkyviin”, toteaa kehittämis- ja talousjohtaja Teemu Vartiamäki Iceheartsista.