Valtionavustukset julkisen sektorin rajapinnassa

Järjestöt ovat kehittäneet vuosien saatossa raha-automaattiavustuksilla (nykyisillä STEA-avustuksilla) lukuisia uusia toimintamuotoja ja -malleja, jotka sijoittuvat lähelle julkisia palveluja, niin sanottuun rajapintaan. Ajan saatossa järjestöjen kehittämien toimintojen tilalle on saattanut syntyä myös julkisia palveluja. Tästä syystä kutakin avustusta tulee vuosittain tarkastella suhteessa julkisiin palveluihin sekä elinkeinotoimintaan. Kaikki rajapinnassa tapahtuva toiminta tulee toteuttaa tiiviissä yhteistyössä julkisen palvelun tuottajien kanssa.

Tällä hetkellä rajapintaan kuuluvat STEA-avustukset kohdistuvat haastaviin kohderyhmiin ja ovat näiden ihmisten kannalta erittäin tärkeitä. Tällaisia kohderyhmiä ovat esimerkiksi kidutuksen kohteeksi joutuneet ihmiset. Avustamisen kannalta rajapinnan määritteleminen voi välillä olla haastavaa. Milloin rajapinnan
sijaan tulisi puhua yhdyspinnasta?

On kannettava vastuuta siitä, mitä avustetuissa toiminnoissa mukana oleville ihmisille tapahtuisi tai tapahtuu, jos heitä tukevan järjestötoiminnan avustaminen päättyisi. Onko olemassa korvaavia toimintoja ja rahoitusmuotoja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttamiseksi? Järjestöillä on mahdollisuudet löytää heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, ja joissakin toimintamuodoissa järjestön on jopa helpompi saada kontakti vaikeissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin kuin viranomaistoimijoilla. Siksi on tärkeää, että järjestöillä on rajapinnassa tapahtuvassa yhteistyössä aktiivinen ja osallistuva rooli.

Tutustu 5.4.2018 julkaistuun Järjestöavustusten kohdentuminen julkisen sektorin rajapintaan -selvitykseen. Sen tuloksia tullaan hyödyntämään STEAn avustusstrategian uudistustyössä.