Hyväksyttävät kulut

Avustusta voi käyttää vain tarkoin määriteltyjen, ns. hyväksyttävien kulujen maksamiseen.

Hyväksyttäviä kuluja ovat vain todelliset kulut – sellaiset, jotka on rahalla maksettu tai jotka tullaan maksamaan rahalla.

Poistot, arvonvähennykset, vuokra-arvot tai sellaiset varaukset tai muut laskennalliset erät, joihin ei liity rahavirtaa, eivät ole hyväksyttäviä kuluja.

Epäselvissä tilanteissa tulee kulujen hyväksyttävyys selvittää STEAlta. Jokaiselle avustusta saavalle järjestölle on nimetty oma yhteyshenkilö, jonka yhteystiedot löytyvät avustuspäätöksestä. Hakemusvaiheessa lisätietoja antaa STEAn avustusvalmistelusta vastaava henkilö.

Yleisavustuksille, kohdennetuille toiminta-avustuksille, hankevustuksille ja investointiavustuksille on määritelty omat avustuksen käyttöä määrittelevät yleisehtonsa ja -rajoituksensa. Näihin kannattaa tutustua jo ennen avustushakemuksen tekemistä.

Täydennys avustusoppaan ohjeeseen palkallisten poissaolojen ja muiden etuuksien kattamisesta STEA- avustuksilla

STEA-avustuksella rahoitetun toiminnan hyväksyttäviä kustannuksia ovat avustuspäätöksen mukaiset, tarpeelliset ja määrältään kohtuulliset kulut.

STEA-avustuksia voi kohtuullisessa määrin käyttää esimerkiksi työnantajan järjestämään tyhy-toimintaan sekä vapaa-ajan liikunta- ja kulttuurieduista aiheutuviin kustannuksiin. Omaehtoista harrastamista työajalla ei voi STEA-avustuksella kustantaa.

Kustannuksia, joita ei hyväksytä STEA-avustuksilla katettavaksi ovat muun muassa:

• ilman työntekovelvoitetta maksetut palkat, kuten palkintona tai lahjana annetut ylimääräiset vapaapäivät
• irtisanomiskorvaukset
• omaehtoinen harrastaminen työajalla

Avustuksen saajat noudattavat pääosin yleissitovaa sosiaalialan järjestöjen työehtosopimusta. Työnantajilla ja työntekijöillä on mahdollisuus sopia asioita myös paikallisesti. Työehtosopimuksessa on määrätty niistä muodoista ja menettelytavoista, joita täytyy noudattaa, kun työehtosopimuksen mukainen paikallinen sopimus tehdään.

Työmarkkinaosapuolet suosittelevat paikallisen sopimisen tekemistä kirjallisesti. Paikallisista järjestelyistä tulisi olla saatavilla dokumentaatiota, kuten tietoa sen perusteista ja sisällöstä. Dokumentin (esim. kirjallinen sopimus tai muu asiakirja) voi laatia takautuvasti tilanteessa, jossa paikallisista ratkaisuista ei ole vielä olemassa kirjallista dokumentaatiota tai se on ajan kuluessa kadonnut.

Avustuksen saaja eli työnantaja vastaa siitä, että avustuksella palkatun henkilöstön palkitsemisessa noudatetaan kohtuullisuutta. STEA ei ole työmarkkinaosapuoli, eikä STEAn tehtäviin kuulu linjata avustusta saavien toimijoiden työsuhteiden ehdoista. STEA ei myöskään ota kantaa laajoihin, järjestöjen palkitsemisjärjestelmien hyväksyttävyyteen liittyviin yksityiskohtaisiin kysymyksiin.

Palkkakulujen ja palkitsemisen hyväksyttävyyden arviointi

Avustuksen saajan henkilöstön palkkojen ja muun henkilöstön palkitsemisen hyväksyttävyyttä ja niistä aiheutuvien kulujen täysimääräistä kattamista STEA-avustuksella arvioidaan STEAssa kokonaisuutena.

STEAn laillisuustarkastuksissa hyväksyttävien kulujen määrittelyä ja tulkintaa ohjaavat:

• valtionavustuslaki
• valtioneuvoston asetus valtionavustuksista yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen (avustusasetus, AvA)
• avustuspäätöksen käyttötarkoitusteksti mahdollisine rajauksineen sekä
• järjestön avustushakemuksessa esitetty talousarvio tai myöhemmin pyydetty tarkennettu talousarvio
• avustuslajikohtaiset yleisehdot ja rajoitukset
• erilliset soveltamis- ja menettelyohjeet.

Avustuksen saajan kannalta kulujen hyväksyttävyyteen liittyviä riskejä ovat paitsi työmarkkinakäytännöstä poikkeavat työsuhde-etuudet ja työsuhteen ehdot, myös se, jos mahdollisista paikallisista järjestelyistä ei ole saatavilla kirjallista dokumentaatiota.

Kirjallisen dokumentaation puuttuessa mahdollisten paikallisten järjestelyjen hyväksyttävyyteen vaikuttaa kohtuullisuuden ja tarpeellisuuden arvioinnin lisäksi muun muassa mahdollinen edun kollektiivisuus, eli tasapuolinen kohdistuminen kaikkiin avustuksen saajan työntekijöihin. Yksittäisiin työntekijöihin tai valittuun osaan työntekijöistä esimerkiksi henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella kohdistuva palkitseminen, esimerkiksi ylimääräisillä vapailla, on avustusehtojen perusteella kiellettyä. Myös työnantajan aloitteesta tehtävät, esimerkiksi kertyneisiin palvelusvuosiin tai muihin meriitteihin perustuvat yksilölliset palkitsemiset eivät ole avustuksella katettavia hyväksyttäviä kustannuksia.

Työsopimuksiin perustuvat järjestelyt voivat tulla kokonaisharkinnan perusteella hyväksytyksi katettavaksi avustuksella.

Lue lisää: