Ikävoimaa-avustusohjelma

Ikävoimaa-avustusohjelman (2025–2027) tavoitteena on ylläpitää ja edistää haavoittuvassa asemassa olevien ikääntyneiden psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä elämän muutostilanteissa. Ohjelmaan liittyviä hankeavustuksia oli mahdollista hakea STEAlta uusien avustusten hakuaikana huhti–toukokuussa 2024. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää myönnettävistä avustuksista alkuvuonna 2025.

Avustusohjelmaan valitaan noin 10 teemaan soveltuvaa hanketta (C-avustus), joiden toiminta-aika on kolme vuotta (2025–2027). Ohjelmalle etsitään myös koordinaatiohanketta. Koordinaatiohankkeen (C-avustus) toiminta-aika on neljä vuotta (2025–2027 + 2028).

Ohjelman teema ja tavoitteet

Avustusohjelman teema ja tavoitteet pohjautuvat ohjelman valmistelutyössä esille tulleisiin näkökulmiin.

Lisäksi ohjelman valmistelussa on hyödynnetty ajankohtaista tutkimustietoa tavoitteiden ja kohderyhmien rajaamisessa. 

Avustusohjelmaan valittavien hankkeiden yhteisiä tavoitteita ovat:

1. Hankkeessa ylläpidetään/edistetään ikääntyneen psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä elämän muutostilanteissa.
   
   Muutostilanteita ovat esimerkiksi puolison kuolema, oma tai läheisen vakava sairastuminen, toimintakyvyn äkillinen aleneminen ja oman toimijuuden heikentyminen tai asumismuodon muutos.
   
   Hankkeessa näkökulmana voi olla esimerkiksi muutostilanteeseen varautuminen, tuki niiden aikana ja tuen muodot akuutin muutostilanteen jälkeen. 
   
2. Hankkeessa tuetaan ikääntyneen omaa toimijuutta toimintakyvyn taso huomioiden ja vahvistetaan merkityksellisyyden kokemusta.  

Kenet avustusohjelmalla halutaan tavoittaa (kohderyhmät) 

Avustusohjelmalla halutaan tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia 75 vuotta täyttäneitä.

Tarkennus ikäteemaan (täydennetty 2.5.2024): Ohjelman pääkohderyhmä on rajattu 75 vuotta täyttäneisiin. Joidenkin kohderyhmien osalta voi olla perusteltua poiketa ikärajauksesta (esim. kohderyhmän eliniänodote ja terveydentila huomioiden).

Avustusohjelmalla tavoitellaan erityisesti niitä ikääntyneitä, jotka eivät itse aktiivisesti hakeudu järjestöjen toiminnan piiriin. Tämän kohderyhmän tavoittamisen tärkeys nousi esille järjestöjen ja sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa. Kohderyhmän tavoittamisessa suositellaan hyödynnettäväksi etsivää ja löytävää vanhustyötä. 

Ohjelmassa hyödynnetään samaa määritelmää etsivästä ja löytävästi työstä kuin, mitä on käytetty sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa ”Laatusuosituksessa aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027”.

”Etsivä ja löytävä vanhustyö pyrkii löytämään jalkautumalla tai verkostoyhteistyöllä tuen tarpeessa olevia kotona asuvia ikääntyneitä. Etsivällä ja löytävällä työllä autetaan iäkkäitä, joiden itsenäinen arjessa pärjääminen ja kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen ovat heikentyneet sekä kokemus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta ovat lisääntyneet. Työ on asiakaslähtöistä ja tavoitteellista, siinä korostuu vahvasti psykososiaalinen tuki ja sillä vahvistetaan mielekästä ja turvallista kotona-asumista ja toimijuutta. Etsivä ja löytävä työ on ammattilaisten tekemää monitoimijuusverkostoissa tehtävää työtä. Vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan tukea iäkkään ihmisen osallisuutta ja etsivällä työllä saavutetun muutoksen pysyvyyttä. ”

Pääkohderyhmä on rajattu 75 vuotta täyttäneisiin, sillä 

• 75 vuotta täyttäneillä koettu elämänlaatu on heikompi kuin nuorimmilla ikäryhmillä (THL, Terve-Suomi 2022–2023) 
• Positiivisen mielenterveyden pistemäärät laskevat 74 vuoden jälkeen (Ikääntyneiden mielen hyvinvoinnin nykytila Suomessa 2023) 
• 75 vuotta täyttäneistä erittäin heikkoa osallisuuden kokemusta kokee 10,2%, kun vastaava luku koko väestössä on 9,6% (Sotkanet, vuoden 2022 tiedot) 
• Säännöllisen tuen ja palvelujen tarve alkaa kasvaa 75 vuoden jälkeen 

Hankkeissa kohderyhminä voi olla 75 vuotta täyttäneiden lisäksi myös muita ikäryhmiä. Tämä mahdollistaa muun muassa eri ikäisten ja eri sukupolvien kohtaamiset sekä ikääntyneiden läheisten ja lähiyhteisöjen huomioimisen.  

Hankkeissa on hyvä ottaa huomioon kohderyhminä myös ikääntyneet vähemmistöt.

Mittarit

Ohjelmahankkeiden tulee sitoutua käyttämään toimintansa arvioinnissa EuroHIS-8-elämänlaatumittaria. Kohderyhmien elämänlaatua tulee mitata vähintään vuosittain, jotta hankkeiden ja ohjelman tuloksellisuutta voidaan seurata. EuroHIS-8-kyselylomakkeen täyttäminen hankkeen käynnistyessä on tärkeää kohderyhmän koetun elämänlaadun lähtötason selvittämiseksi.

Elämänlaatumittarin lisäksi hankkeen seurannassa voidaan käyttää myös muita mittareita hankkeelle asetettujen tulosten seuraamiseksi.

Ohjelmahankkeet sitoutuvat osallistumaan ohjelman koordinaatiohankkeen ja STEAn tuottaman yhteisen tiedon keräämiseen.

Koordinaatiohankkeen (2025–2028) tehtävät

Avustusohjelman koordinaatiohanke tukee ohjelmaan kuuluvia hankkeita:

• verkostoitumisessa muiden ohjelmahankkeiden kanssa vertaisoppimisen kokemuksia hyödyntäen
• monialaisen yhteistyön edistämisessä (mm. kunnat, hyvinvointialueet, yhdistykset, säätiöt, seurakunnat ja yritykset)
• etsivän/löytävän työn käytäntöjen hyödyntämisessä
• toiminnan juurruttamisessa
• hankkeiden arviointitiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä sekä arvioivan toimintakulttuurin kehittämisessä

Lisäksi koordinaatiohanke ja STEA yhdessä:

• tuottavat ohjelman arviointitietoa (mm. elämänlaatumittareista saatavan tuloksellisuustiedon kokoaminen vuosittain) ja tuovat esille ohjelman tuloksia viestinnän ja verkostoitumisen keinoin
• tuottavat ja levittävät ohjelmatasolla tietoa hyvistä käytännöistä, joilla a) ohjelman kohderyhmää voidaan tavoittaa, b) kohderyhmän toimijuutta ja merkityksellisyyden kokemuksia voidaan vahvistaa mahdolliset toimintakyvyn rajoitteet huomioiden ja c) toiminnat juurtuvat yhdistyksen/säätiön omiin tai muiden toimijoiden toimintarakenteisiin

Koordinaatiohankkeen tulee viimeisenä toimintavuonna (2028) keskittyä erityisesti ohjelman tuloksia kokoavan yhteenvedon tekemiseen. Yhteenvedon tulee sisältää:

• kohderyhmäanalyysi (kohderyhmien taustat ja tarpeet)
• ohjelmassa kehitetyt hyvät käytännöt (kohderyhmien tavoittaminen, muutostilanteiden tunnistaminen ja tuki niihin liittyen, yhteistyö sekä toimintojen juurtuminen)
• ohjelmahankkeiden ja ohjelman tulokset
• keskeiset havainnot toimintojen juurtumisesta

Taustatietoa avustusohjelmasta

STEAn avustusohjelmien tarkoituksena on kohdentaa avustusvaroja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai teemoihin. Iäkkäiden henkilöiden määrän ja osuuden väestöstä ennustetaan kasvavan voimakkaasti seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Ikääntyneistä asuu omassa kodissaan noin yhdeksän kymmenestä. Järjestötoimintaan osallistuminen voi ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä ja edistää turvallista kotona asumista.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukeminen on inhimillisesti ja taloudellisesta kannatettavaa. Avustusohjelma linkittyy myös Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukseen: ”Osoitetaan järjestöavustuksia kolmannen sektorin ja muun muassa seurakuntien toimijoille kotona asuvien ikäihmisten ja omaishoitajien toimintakyvyn ylläpitämiseksi sekä etsivän että löytävän työn tehostamiseksi”.

Avustusohjelman suunnittelua tehty laajasti osallistaen

STEAssa nähtiin tärkeäksi, että sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat mukana ohjelman tarkemman teeman valmistelussa. Yhteisen tilannekuvan muodostamiseksi STEA avasi järjestöille ja muille teeman parissa toimiville avoimen kyselyn. 15.11.–5.12.2023 avoinna olleeseen kyselyyn vastasi 265 henkilöä.

Kyselyn ohjelmateemaan liittyvissä vastauksissa korostuivat ikääntyneiden sosiaalinen ja psyykkinen hyvinvointi sekä erityisesti ikääntyneiden kokema yksinäisyys ja mielen hyvinvointi. Vastauksissa korostettiin edistävän ja ehkäisevän toiminnan inhimillistä ja taloudellista näkökulmaa. Järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön merkityksestä ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemiseksi oli useita mainintoja. Kyselyn vastauksissa korostuivat myös voimavara- ja ratkaisukeskeinen lähestyminen ikääntyneiden arkeen.

Kyselystä nousseisiin teemoihin syvennyttiin yhdessä järjestöjen kanssa tammikuussa 2024 järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa. Tilaisuuksia järjestettiin 3 ja niihin kutsuttiin järjestöjä monialaisesti avustusohjelman kohderyhmä huomioiden. Tilaisuuksissa oli osallistujia yhteensä 33 eri järjestöstä.

Tilaisuuksien tavoitteena oli muodostaa yhteistä käsitystä siitä, millaisia näkökulmia STEAn olisi hyvä huomioida ohjelman valmistelussa. Palautteen perusteella keskustelu oli sekä osallistujien että STEAn mielestä monipuolista, avointa ja yhteistä ymmärrystä rakentavaa. Tilaisuuksien teemoina oli ikääntyneiden kokema yksinäisyys, psykososiaalinen hyvinvointi ja yhteistyö. Kaikkiin teemoihin kuului myös visio ikäystävällisemmästä Suomesta vuonna 2030.

Tilaisuuksissa käydyissä keskusteluissa korostuivat alla mainitut aiheet.

• Yksinäisyys-teemaan liittyen keskusteluissa tuli esille muun muassa yksinäisyyden subjektiivinen kokemus ja yksinäisyyden taustalla olevien juurisyiden tunnistamisen tärkeys. Psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osalta pohdittiin kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja yhteisöön kuulumisen merkitystä.
• Keskusteluissa nousivat esiin myös ikääntyneitä koskettavat elämän muutostilanteet ja tuen tarve näissä tilanteissa.
• Myös asenneilmapiirin merkitys tunnistettiin. Taakka- ja huolipuheen sijaan ikääntyneet voidaan nähdä arvokkaana voimavarana. Monet ikääntyneiden ongelmista ja vahvuuksista esiintyvät myös muilla väestöryhmillä – eikä vanhuus ole sairaus, vaan yksi ihmisen elämänvaihe.
• Muita esille nousseita aiheita keskusteluissa olivat muun muassa eri toimijoiden välisen monialaisen, saumattoman ja rakenteellisen yhteistyön sekä jo olemassa olevan toiminnan jatkuvuuden tärkeys. Myös uusia ratkaisuja nähtiin tarpeelliseksi kehittää.

Avustusohjelman valmistelun aikana on käyty vuoropuhelua myös muiden sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, vanhusasiavaltuutettu ja professori Teppo Kröger ovat tuoneet arvokkaita näkökulmia avustusohjelman valmisteluun.

Tutustu myös: