Kenelle ja mihin tarkoitukseen STEA-avustuksia myönnetään

Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain (284/2023) 3 §:n 1 momentin nojalla STEA-avustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista.

STEA- avustusten hakua ja avustusten käyttöä ohjaavat säädökset

Valtionavustuslaki (688/2001) (siirryt toiseen palveluun)(siirryt toiseen palveluun)
Laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (siirryt toiseen palveluun)(siirryt toiseen palveluun) (284/2023)
Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (siirryt toiseen palveluun)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (1059/2023, muutos 755/2026)

Valtionavustuksen myöntämisen yleiset ja erityiset edellytykset (valtionavustuslain 7§ 1)

Tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.
Avustuksen myöntäminen on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta.
Avustuksen myöntäminen on tarpeellista, kun otetaan huomioon hakijan saama muu julkinen tuki sekä hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus.
Valtionavustuksen myöntäminen vääristää vain vähän kilpailua ja markkinoiden toimintaa.

Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023)

Avustettavasta toiminnasta on säädetty myös valtioneuvoston asetuksessa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023, muutos 755/2026).

Asetuksen 2 §:n mukaan avustuksia voidaan myöntää huomioiden erityisesti toiminnan yleishyödyllisyys ja yhteiskunnallinen tarve, ja painopisteenä avustuksissa on järjestöjen toiminnassa osoitettava konkreettinen ja kohtaava asiakastyö.

Kohtaavalla työllä tarkoitetaan tässä yhteydessä toimintaa, jossa ihmiset ovat tosiasiallisesti vuorovaikutuksessa keskenään kasvokkain, teknisellä yhteydellä tai muulla vastaavalla tavalla ja jossa vahvistetaan yksilöiden osallisuutta, yhteisöllisyyttä sekä keskinäistä ymmärrystä. Tällaisella toiminnalla on keskeinen merkitys erityisesti tilanteissa, joissa erilaiset elinolosuhteet, sukupolvien väliset kokemukset tai sosiaaliset tai terveydelliset taustatekijät voivat eriyttää ihmisiä toisistaan. Kohtaavalla työllä voidaan tarkoittaa myös ammatillista tukea. Kohtaavaa toimintaa voivat tehdä järjestöjen työntekijät tai vapaaehtoistoimijat, joiden toimintaa järjestöt koordinoivat. Eriarvoisuutta vähentävä, osallisuutta lisäävä ja ihmisten voimavaroja vahvistava toiminta on keskeistä avustettavassa toiminnassa.
Avustusten myöntämisharkinnassa kiinnitetään huomiota siihen, miten avustuksen hakijan toiminta konkreettisesti mahdollistaa avoimen osallistumisen ja tavoittaa toiminnan kohderyhmiä sekä miten toiminnan sisällöt edistävät aitoa vuorovaikutusta ja kohtaamisia. Avustusta ohjautuu tällöin toimenpiteisiin, joilla on välitön vaikutus ihmisten arkeen ja hyvinvointiin.
Keskus- tai kattojärjestöille avustusta voidaan myöntää avustettavan toiminnan ollessa keskeistä paikallis- tai aluetason kohtaavan järjestötyön toteutumisen kannalta. Keskus- tai kattojärjestön tulee tällöin osana avustushakemusta osoittaa yhteys paikallis- ja aluetason toimintaan ja niiden tukemiseen.

STEA-avustusta ei voida ilman erityistä syytä myöntää valtion, kunnan tai hyvinvointialueen vastuulle kuuluvien tehtävien rahoittamiseen, ellei näillä toimilla ole välitöntä yhteyttä kokeilu- ja kehittämistyöhön tai uusien toimintamallien käyttöönottoon.

Avustettava toiminta voi joissain tapauksissa olla luonteeltaan sellaista, mikä voidaan katsoa lakisääteiseksi toiminnaksi. Näitä toimintoja voivat olla esimerkiksi erilaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut, mitä avustuksen saajat keskitetysti toteuttavat. Joissakin tapauksissa taas avustettava toiminta on luonteeltaan sellaista, mitä ei mikään muu toimija käytännössä toteuta. Myös lakisääteiseen toimintaan voidaan poikkeuksellisesti myöntää avustus, mikäli siihen on olemassa erityinen syy. Tässä tarkoitettu erityinen syy tulee kyseeseen lähinnä ns. rajapintakohteiden osalta, jolloin mikään muu toimija ei järjestä tiettyä palvelua esimerkiksi sen erityislaatuisuuden vuoksi.

Avustuksen myöntämiselle on määritelty asetuksessa myös erityisiä edellytyksiä:

avustuksen myöntämistä on pidettävänä tarpeellisena avustuksen hakijan omat varat, hakijan määräysvallassa olevien tai hakijaan taloudellisesti tai toiminnallisesti kiinteässä yhteydessä olevien yhteisöjen tai säätiöiden käytettävissä olevat varat ja avustettavaksi haetusta toiminnasta saatavat tuotot huomioon ottaen.

– Avustuksen myöntäminen on aina harkinnanvaraista, eikä avustusta voida myöntää sellaiseen toimintaan, mihin on jo olemassa tarvittava rahoitus.
avustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena avustuksen hakijan muun toiminnan laatu ja tuloksellisuus huomioon ottaen

– Avustusten myöntämisen valmistelussa käytetään hyväksi avustusten käytön valvonnassa saatuja selvityksiä ja tietoja avustuksen käytöstä, toiminnan tuloksellisuudesta ja avustuksen saajan toiminnasta yleisemminkin. On perusteltua, että nämä selvitykset otetaan huomioon valmisteltaessa avustusten myöntämistä varsinkin silloin, jos avustuksenhakijan toiminnassa on ilmennyt puutteita.
haettaessa avustusta on esitetty riittävä selvitys toiminnallisesta tai teknisestä suunnitelmasta sekä avustuksen saajan edellytyksistä rahoittaa omavastuuosuus ja lisäksi investointiavustuksissa avustetun omaisuuden käyttökulut

-Avustusharkinnassa arvioidaan hakemuksella kuvatun toiminnan suunnitelmallisuutta sekä hakijan edellytyksiä rahoittaa omavastuuosuus ja käyttökulut investointiavustuksissa. Omavastuuosuus liittyy niihin tilanteisiin, joissa avustuksen saajalta edellytetään sitä. Käyttökulut liittyvät mm. velvollisuuteen maksaa vastiketta ja arvioituun kyvykkyyteen hoitaa avustusvaroin hankittua omaisuutta niin, että sen arvo säilyy.
avustus kohdistuu avustustoiminnalle määriteltyihin avustuskokonaisuuksiin

– Avustusharkinnassa arvioidaan, kohdistuuko avustus valtion talousarviossa määriteltyihin määrärahan strategisiin kokonaisuuksiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen tarkemmin määrittelemiin avustustoiminnan tavoitteisiin.
avustettavaksi haettua toimintaa on sopeutettu toimintaympäristön muutoksiin

– Avustusharkinnassa toimintaympäristön muutosten huomiointi kytkeytyy ensisijaisesti toiminnan tarpeen osoittamiseen, toiminnan kohdentumiseen sekä avustuksen tarpeellisuuden kokonaisarviointiin. Hakijalta voidaan edellyttää myös itsearviointia, pohdintaa vaikutuksista kohderyhmään sekä konkreettisia toimenpiteitä. Hakijan tulee pystyä tarvittaessa osoittamaan, että avustettavaksi haettu toiminta vastaa ajankohtaiseen, toimintaympäristöstä nousevaan tarpeeseen. Hakemuksessa tulee kuvata, miksi toimintaa tarvitaan kyseisellä alueella, mihin ilmiöön tai ongelmaan sillä vastataan ja millä tavoin tarve on selvitetty. Avustusten myöntämisharkinnassa arvioidaan tällöin myös sitä, onko toiminta mukautunut muutoksiin asianmukaisesti ja säilyttääkö se yhä relevanssinsa. Toiminnan sopeuttaminen ei kuitenkaan ole itsearvoista, vaan siihen liittyvä arviointi tulee kyseeseen lähinnä niissä tilanteissa, kun toimintaympäristön arvioidaan olevan muutoksessa.
– Toimintaympäristön muutokseksi on katsottava myös jaettavien avustusten määrärahatason lasku. Osana toiminnan sopeuttamista huomioidaan myös mahdolliset aiemmin tehdyt sopeuttamistoimenpiteet.
haettaessa avustusta on selvitetty toiminnan mahdollinen rinnakkaisuus tai päällekkäisyys muiden toimijoiden toiminnan kanssa

– Hakemuksessa on kuvattava, miten suunniteltu toiminta suhteutuu alueella jo toteutettavaan toimintaan eri sektoreilla sekä onko kyse täydentävästä vai päällekkäisestä toiminnasta. Toimintaympäristön muutosten huomiointi ilmenee siinä, miten hakija perustelee toiminnan lisäarvon myös mahdollisesti muuttuneessa tilanteessa. Avustusten myöntämisharkinnassa voidaan huomioida myös mahdolliset suunnitelmat rinnakkaisten tai päällekkäisten toimijoiden organisatorisista muutoksista. Esimerkiksi kahden, päällekkäistä toimintaa toteuttavan järjestön vapaaehtoinen yhdistyminen voidaan katsoa yhdeksi avustuksen myöntämistä puoltavaksi seikaksi.
– Päällekkäisyyttä ja rinnakkaisuutta tarkastellaan kolmella eri tasolla: valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Lisäksi päällekkäisyyden ja rinnakkaisuuden arviointia tehdään myös eri sektorien välillä, kuten arvioitaessa sitä, mille hallinnonalalle tietyn toiminnan avustaminen ensisijaisesti kuuluu.
– Kielellisesti tarkasteltuna avustettavaa toimintaa ei lähtökohtaisesti pidetä päällekkäisenä, jos avustettava toiminta kohdistuu eri kohderyhmään. Kieli, jolla avustettava toiminta järjestetään, voi liittyä myös avustettavan toiminnan tavoitettavuuteen ja osallistumisen avoimuuteen, kts. kohta 7.
haettaessa avustusta on selvitetty toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus

– Toiminnan tavoitettavuutta ja avoimuutta tarkastellaan keskeisenä osana toiminnan laatua, kohdentumista ja yleishyödyllisyyttä koskevaa kokonaisharkintaa. Avustusharkinnassa arvioidaan sitä, kuinka avointa toiminta on, mahdollistaako se osallistumisen ilman perusteettomia esteitä ja kohdentuuko se erityisesti niihin ryhmiin, joiden tavoittaminen edellyttää aktiivisia ja tarkoituksenmukaisia toimintatapoja. Arvioinnissa tarkastellaan myös hakijan edellytyksiä toteuttaa kyseinen toiminta suhteessa samaa toimintaa koskeviin hakemuksiin ottaen huomioon mm. hakijan perustehtävä, kohderyhmän tuntemus ja asema toimintaympäristössä.
avustettavaksi haetun toiminnan kulujen arvioidaan olevan kohtuullisia ja perusteltuja suhteessa toiminnan vaatimuksiin

– Lähtökohtana on, että avustuksella rahoitettujen kulujen tulee olla toiminnan kannalta välttämättömiä ja määrältään kohtuullisia suhteessa toiminnan tavoitteisiin, laajuuteen ja toteutustapaan. Kulujen arviointi ei kohdistu yksittäisiin kuluihin irrallaan, vaan siihen, vastaako koko kustannusrakenne esitettyä toimintaa ja sen vaikuttavuutta. Hakijan on tarvittaessa kyettävä perustelemaan kulut. Erityisesti suuret kuluerät on eriteltävä hakemuksessa ja niiden tarpeellisuus ja kohtuullisuus on perusteltava. Kokonaisuutena kulujen kohtuullisuus kytkeytyy suoraan avustuksen määrään. Talousarvion rakenne, kulujen taso ja tuotot vaikuttavat siihen, missä määrin avustusta pidetään tarpeellisena.
avustuksen hakija on huomioinut riittävästi aiemmin mahdollisesti saamansa palautteen avustusten käytöstä

– Jatkuvaluonteisissa tai monivuotisissa avustuksissa STEA valvoo avustuksen käyttöä vuosittain toimitettavien vuosiselvitysten perusteella sekä arvioi säännöllisesti avustetun toiminnan tuloksellisuutta. Vuosiselvityksistä ja arvioiduista tulosellisuusraporteista annetaan palaute. Lisäksi palautetta annetaan laillisuus- ja tuloksellisuustarkastusten yhteydessä. Avustuksen myöntämisen edellytyksiä koskevassa kokonaisharkinnassa otetaan huomioon hakijan saamilla avustuksilla toteuttaman toiminnan laatu ja tuloksellisuus.

Muita STEA-avustusten myöntämiselle asetettuja reunaehtoja

Avustusta ei myönnetä taloudelliseen toimintaan. Taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan tavaroiden tai palvelun tarjoamista markkinoilla.
Avustusta ei myönnetä toimintoihin, joita kirkko tai muu uskonnollinen yhdyskunta harjoittaa lakisääteisesti tai muutoin ilmeisen hengellisessä tarkoituksessa.
– Kohderyhmien ei saa edellyttää osallistuvan uskonnolliseen toimintaan. Avustuksen saajan mahdollinen uskonnollinen toiminta tulee eriyttää avustuksella tehdystä toiminnasta taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Erilaisiin kansalaisjärjestöjen toimintamuotoihin saattaa myös liittyä linjauksia siitä, mitä osia toiminnan kuluista voi tai ei voi kattaa STEA-avustuksella. Toimintoihin liittyvät linjaukset on julkaistu STEAn verkkosivuilla.