Mielenterveysjärjestöt

STEA jakaa avustusta saavat toimijat järjestöluokkiin, jotka muodostetaan joko toimijoiden pääasiallisen toiminnan kohderyhmän tai toimintamuodon perusteella.

Tässä tuloksellisuuskatsauksessa käsitellään mielenterveysjärjestöjen järjestöluokkaan kuuluvien toimijoiden yhdessä muodostamaa kokonaisuutta.

Mielenterveysjärjestöjen STEA-avustuksilla tekemä toiminta voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1. kuntouttava työ pitkäaikaissairaiden tukemiseksi – esimerkiksi kohtaamispaikat ja vertaisryhmätoiminta, jotka tarjoavat mahdollisuuksia osallisuuteen ja itsensä kehittämiseen sekä ohjausta ja neuvontaa
2. ennaltaehkäisevä työ – esimerkiksi mielenterveyden kansalaistaitojen opettaminen, vaikuttaminen, edunvalvonta ja stigman vastainen työ
3. kriisityö ihmisten auttamiseksi äkillisten kriisien ja elämänmuutosten yli – esimerkiksi kriisikeskukset, auttavat puhelimet ja chatit.

STEA-avustuksilla rahoitettuja mielenterveysjärjestöjen kokonaisuuteen kuuluvia toimijoita oli vuonna 2022 yhteensä 101. Tuloksellisuuskatsauksessa arvioituja avustuskohteita oli yhteensä 179.

Järjestökokonaisuuden tuloksellisuusarviointi perustuu järjestöjen tuloksellisuusraporteilla ilmoittamaan tietoon.

Järjestökokonaisuuden tuloksellisuusraporteista laadittiin STEAssa tuloksellisuuskatsaus. Tuloksellisuuskatsaus jakautuu arvioinnin osa-alueiden mukaisesti.

Järjestökokonaisuuden alustavaa tuloksellisuuskatsausta käsiteltiin STEAn ja järjestöjen yhteisessä kehittämistilaisuudessa syksyllä 2023. Yhteiskehittämistilaisuuden pohjalta tuotettiin STEAssa tämä järjestökokonaisuuden tuloksellisuuskatsaus.

Tavoitteet ja resurssit

Mielenterveysjärjestöjen STEA-​avustuksilla vuonna 2022 rahoitettujen avustuskohteiden toiminnan päätavoitteita olivat muun muassa:

• mielenterveyskuntoutujien ja muiden mielenterveyden haasteita kokeneiden osallisuuden, yhteisöllisyyden ja arjen hallinnan vahvistaminen, työ- ja toimintakyvyn parantaminen, opiskelu – ja työmahdollisuuksien edistäminen
• äkillisiä elämänkriisejä kohdanneiden ja vaikeissa elämäntilanteissa elävien selviytyminen, toimintakyvyn vahvistuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen sekä selviytymisen helpottuminen ryhmämuotoisen vertaistuen avulla
• vapaaehtoistyön mahdollisuuksien tarjoaminen ja työn kautta merkityksellisyyden luominen ihmisille
• mielenterveysosaamisen kehittäminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla, muilla mielenterveysasioiden ja -asiakkaiden kanssa työskentelevillä sekä kansalaisilla
• mielenterveyden vahvistaminen eri toimintaympäristöissä tuottamalla tietoa ja työkaluja toimijoille
• mielenterveysasioiden tuominen suuren yleisön tietoisuuteen ja keskustelun ylläpitäminen mielenterveyteen ja mielen sairauksiin liittyvän stigman purkamiseksi

Toimintaa suunniteltiin kohdistettavan erityisesti seuraaville kohderyhmille:

• mielenterveyskuntoutujat kuntoutumisen eri vaiheissa ja muut mielenterveyden haasteita kohdanneet (toimintaan osallistuminen ei pääosin perustu sairausdiagnooseihin, mukana on kuitenkin myös diagnoosiin pohjautuvia toimintoja, joissa kohderyhminä ovat muun muassa syömishäiriöistä kärsivät, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat tai masentuneet)
• ihmiset erilaisissa akuuteissa elämän kriisitilanteissa
• muina ensisijaisina kohderyhminä olivat muun muassa ääniä kuulevat, narsistien uhrit ja turvapaikanhakijat sekä oleskeluluvan saaneet
• vapaaehtoiset, vertaiset ja kokemusasiantuntijat osana edellisiä ryhmiä
• myös läheiset kohderyhmänä osassa toimintaa (mielenterveysomaisten toimintaa on käsitelty laajemmin STEA-avustuksissa erillisenä järjestökokonaisuutena).
• sosiaali- ja terveys- sekä muiden alojen  ammattilaiset
• koulujen ja oppilaitosten työntekijät ja oppilaat/opiskelijat
• muiden järjestöjen ja järjestöverkostojen työntekijät
• päättäjät valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla
• suuri yleisö

Toiminnan resurssit

Toiminnan resursseina arvioinnissa huomioidaan avustusten euromäärä, avustuskohteiden määrä, toimintaan osallistuneiden vapaaehtoisten määrä ja toiminnan yhteistyökumppanit.

Mielenterveysjärjestöjen kokonaisuuteen kuului 204 avustuskohdetta, joiden yhteenlaskettu avustusten määrä vuonna 2022 oli noin 41 miljoonaa euroa.

Avustusmäärä ja avustuskohteet

Vapaaehtoistoiminta

Mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistui vuoden 2022 aikana yhteensä 7626 vapaaehtoistoimijaa (vuosiselvitykset 2022).

Vapaaehtoisia toimi 155 avustuskohteessa (75 % avustuskohteista). Vapaaehtoiset toimivat muun muassa seuraavissa tehtävissä:

• ryhmänohjaajina (vertaisohjaus ja muu ryhmänohjaus)
• vertaistukijoina ja tukihenkilöinä (esim. vertaisdigituki, tukihenkilönä sairaalassa)
• kokemusasiantuntijoina (esim. kouluttajina tai työparityöskentelyssä asiakastyössä)
• puhelinpäivystäjinä (kriisipäivystys ja muut tukipuhelimet, -chatit ym.)
• työparina ammattilaisen kanssa kriisikeskusteluissa
• sosiaalisen median kanavissa niiden ylläpitotehtävissä
• erilaisissa käytännön työtehtävissä järjestöjen toimintayksiköissä
• hallituksen jäseninä

Mielenterveysjärjestöissä vapaaehtoistoiminta voidaan jakaa kahteen ryhmään:

1. vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden osallistumiseen, joka toteutuu muun muassa järjestöjen ylläpitämissä vapaaehtoistoiminnan keskuksissa ja kriisikeskuksissa

2. vapaaehtoistyöhön, joka liittyy henkilön omaan kuntoutumisprosessiin ja toteutuu eri rooleissa, kuten vertaisohjaajan/-​tukijan tai kokemusasiantuntijan tehtävissä

Vapaaehtoistoiminnan merkitys on mielenterveysjärjestöissä suuri. Esimerkiksi kriisikeskustoiminnassa kaikissa avustuskohteissa työskentelee vapaaehtoisia (raportoitu yhteensä 1 364 vapaaehtoista).

Vertais-​ ja kokemusasiantuntijatoiminnan laajuudesta ei tuloksellisuusraporteista saada luotettavaa tietoa, koska vain osa avustuskohteista on raportoinut niistä numeraalista tietoa.

Yhteistyökumppanit

Miltei kaikkien avustuskohteiden (98 %) toiminnassa oli mukana yhteistyökumppaneita. Yhteistyökumppaneiden yhteenlaskettu määrä oli 1 596.

Tuloksellisuusraporteilla ilmoitettavien yhteistyökumppaneiden lukumäärä oli rajattu kymmeneen, raportilla pyydettiin ilmoittamaan vain avustuskohteen toiminnan kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit.

Raportoidun perusteella mielenterveysjärjestöjen tekemä yhteistyö on ollut runsasta ja monipuolista. Yhteistyökumppaneita oli raportoitu 8-10 noin 65 %:ssa avustuskohteista.

Yleisin raportoitu yhteistyökumppani-​luokka oli Muu yhteistyökumppani (623 kirjausta raporteissa), seuraavina STEA-​avustusta saava järjestö (586), kunta (204) ja sairaanhoitopiiri tai erva-​alue (102).
Muu-​luokassa raportoituja yhteistyökumppaneita olivat muun muassa koulut ja oppilaitokset, erilaiset julkiset toimijat eri sektoreilta sekä järjestöjen verkostot.

Yhteistyömuodoista yleisimmät olivat asiantuntijaosaamisen vaihto (963), asiakkaiden ohjaus (810), tapahtumien järjestämisyhteistyö (696) ja viestinnällinen yhteistyö (637).

Mielenterveystyön järjestöjen keskeisiä kumppaneita olivat kunnat, joiden kanssa yhteistyötä tehtiin muun muassa asiakkaiden ohjauksessa (molemminpuolista). Kuntien kanssa toimimisessa korostui myös taloudellinen yhteistyö, joka ilmeni yleisimmin tilojen osoittamisena toimintaan vastikkeetta sekä toimintaan myönnettyinä järjestöavustuksina. Myös viestinnällistä ja erilaisiin tapahtumiin liittyvää yhteistyötä tehtiin kuntien kanssa runsaasti.

Julkisen sektorin toimijoiden, kuten sote-​palvelujen tarjoajien ja muiden mielenterveystoimijoiden kohderyhmää tavoittavien organisaatioiden (Kela tai nuorten kohderyhmää palvelevat Ohjaamot), kanssa yhteistyömuotoina olivat tyypillisesti asiakkaiden ohjaus (molemminpuolinen), viestinnällinen yhteistyö toiminnan tunnettuuden lisäämiseksi sekä muu asiantuntijaosaamisen vaihto.

Yhteistyö erilaisten oppilaitosten ja alueellisten koulutusorganisaatioiden kanssa oli hyvin monitasoista ja molemminpuolista hyötyä tuottavaa; järjestöt saivat toimintaansa esille ja opiskelijoiden mielenterveystietoutta voitiin lisätä. Järjestöt tarjosivat opiskelijoille paikkoja suorittaa harjoittelujaksoja tai tehdä opinnäytetöitä – sekä myös saada tukea, mikäli ilmeni mielenterveyden haasteita.

Järjestöjen ja järjestöverkostojen sekä valtakunnallisten keskusjärjestöjen kanssa tehdystä yhteistyöstä on raporteissa nostettu esiin sekä alueellisia että johonkin tiettyyn toimintaan liittyviä verkostoja, kuten klubitalo-​ tai kulttuuripajaverkosto.

Tavoitetut kohderyhmät

Avustuskohteiden toiminta tavoitti vuoden 2022 aikana yhteensä noin 10 miljoonaa ihmistä. Tavoitettujen henkilöiden lukumäärissä on merkittävä määrä erilaisin viestintätoimenpiteiden kautta tavoitettuja ja esimerkiksi verkkosivujen tai some-​kanavien katselu-​ ja kävijämääriä. Luvuissa voidaan olettaa olevan myös päällekkäisyyksiä.

Mielenterveysjärjestöt ovat tavoittaneet toiminnan kohderyhmänsä lukumäärällisesti pääosin hyvin tai riittävästi. Järjestöjen toiminnot myös kohdentuivat lähes poikkeuksetta hyvin tai riittävästi niihin kohderyhmiin, joita järjestöt avustushakemuksellaan esittivät. Avustushakemuksissa arvioidun ja tuloksellisuusraporteissa raportoidun kohderyhmän määrän ero selittyy hyvin pitkälti muutaman avustuskohteen hakemuksen ja raportin sisältämillä eroilla.

Hyvä tavoittavuus pitää kuitenkin sisällään joitakin huomionarvoisia seikkoja. Esimerkiksi kriisityössä tavoitettiin kohderyhmiä hyvin noin kahdessa kolmasosassa avustuskohteita. Mielenterveyskuntoutujia ja muita mielenterveyden haasteita kokeneita tavoitettiin hyvin erilaisessa kohtaavassa toiminnassa reilussa kolmasosassa avustuskohteita. Sosiaali-​ ja terveysalan sekä muiden alojen ammattilaisia tavoitettiin vaihtelevasti (verkkotoiminnoissa pääasiassa hyvin ja kasvokkain hieman heikommin).

Kohderyhmät määriteltiin melko usein eri tavoin avustushakemuksessa ja tuloksellisuusraportissa, mikä osaltaan vaikeutti tavoittamisen arviointia. Joissain tapauksissa järjestön itsensä asettamat tavoitteet olivat STEAn arvion mukaan epärealistisen korkeita muun muassa avustuskohteen toiminnan resursointiin nähden.

Tavoitetut kohderyhmät hakemuksissa ja raporteilla

Noin puolet avustuskohteista raportoi tavoitettujen kohderyhmien ikäjakaumasta ja sukupuolesta. Näiden tietojen raportoiminen oli vapaaehtoista. Avustuskohteissa, joissa on kerätty tietoa osallistujien ikä- ja sukupuolijakaumasta, raportoitiin seuraavia tietoja:

• kriisikeskustoiminnassa kohderyhmästä 50–75 % on naisia ja heistä suurimpana ikäryhmänä 30–62-vuotiaat (miesten tavoittamiseksi tehdään muun muassa hanketyötä)
• mielenterveyskuntoutujille suunnatuissa matalan kynnyksen toiminnoissa (kohtaamispaikat, klubitalot, kulttuuripajat) sukupuolten välillä ei ole systemaattista eikä merkittävää eroa. Mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikat ja klubitalot tavoittavat pääasiassa 30–62 -vuotiaiden ikäryhmää (65–80 % osallistujista) tai sitä vanhempia.
• nuorempien ikäryhmien osallistuminen keskittyy erityisesti heille suunnattuihin toimintoihin (kulttuuripajat, mediapajat, ystäväkahvilat).
• vanhempien ja toimintakyvyltään heikompien tavoittaminen on jatkuvasti haaste, mikä raportoidun perusteella korostui koronatilanteen aikana poikkeusoloissa

Kohderyhmien tavoittamista edistäneitä tekijöitä olivat erityisesti:

• toiminnan monikanavainen markkinointi ja tiedotus sekä ensisijaiselle kohderyhmälle että yhteistyökumppaneille
• toimivat yhteistyökumppanuudet ja -verkostot
• toiminnan osallistujalähtöisyys
• etäosallistumismahdollisuus (lisäsi usein varsinkin ammattilaisten tavoittamista)
• toiminnan tunnettuus
• kohderyhmälle ei ollut muuta vastaavanlaista toimintaa tarjolla

Korona-​aika vaikutti myös kohderyhmien tavoittamiseen. Toimintaan osallistumisessa oli arkuutta alkuvuonna 2022 rajoitusten jälkeen ja osalla kohderyhmästä myös vointi oli korona-​aikana heikentynyt niin, että se esti toimintaan osallistumisen.

STEAn arvio mielenterveysjärjestöjen toiminnan kohdentumisesta tavoiteltuun kohderyhmään

STEAn arvio mielenterveysjärjestöjen toiminnan tavoittavuudesta

Toiminta ja tuotokset

Mielenterveysjärjestöjen toiminta on STEAn arvion mukaan lähes poikkeuksetta tukenut odotettujen tulosten saavuttamista hyvin tai vähintään riittävästi.

Toiminnan ja tuotosten määrässä korostuvat neuvonta ja yksilöllinen tuki. Kokonaisuudesta merkittävä osa koostuu puhelimessa annettavasta avusta, ja tukimuodoissa suurimpana osa-​alueena esille nousevat kriisipuhelimet. Kriisikeskustoiminnan (yhdeksän prosenttia kaikista järjestöluokan avustuskohteista) osuus koko järjestöluokan toiminnan ja tuotosten määrästä neuvonnan ja yksilöllisen tuen osalta oli 23 prosenttia.

Ryhmätoiminta on yksilöllisen tuen ohella merkittävä toimintamuoto lähes kaikessa kohtaavassa toiminnassa. Yli 80 prosentissa avustuskohteita raportoitiin ryhmätoimintaa. Muu toiminta -​luokka pitää sisällään kohtaamispaikkatoiminnan, verkostotoimintaa ja erilaista vapaamuotoista toimintaa.

Raportoitujen kohtaamiskertojen määrissä korostuvat mielenterveysjärjestöjen yleisavustuksilla rahoitettujen toimintojen viestintä-​toimintojen kohtaamiskerrat (noin 13 000 000 kohtaamiskertaa), joihin sisältyy järjestöjen verkkopalvelujen ja some-​kanavien kävijä-​ ja reaktiomääriä. Nämä luvut on poistettu alla olevien kohtaamiskerta-​kuvaajien Viestintä-​osion kohtaamiskerroista.

Toimintojen ja tuotosten jakaantuminen

Toimintojen ja tuotosten määrä

Kohtaamiskertojen määrä

Kohtaamiskertojen jakautuminen

Miten toiminta on tukenut tulosten saavuttamista

Mielenterveysjärjestöjen toiminta on tukenut aiottujen tulosten aikaansaamista pääosin hyvin tai riittävästi.

Tuloksellisia toimintamuotoja mielenterveyskuntoutujille ja muille mielenterveyden haasteita kokeville suunnatussa osallisuutta ja toimintakykyä vahvistavassa toiminnassa olivat:

• kohtaamispaikkatoiminta (pääasiassa arkisin päiväsaikaan, mutta myös ilta- ja viikonloppuaukioloa sekä etäosallistumismahdollisuuksia)
• ryhmätoiminta (sekä ammattilaisten vetämä että vapaaehtois- ja vertaisvoimin toteutettu)
• yksilöllinen tuki eri muotoisena (muun muassa arjessa pärjäämistä tukeva keskusteluapu, työhön ja opiskeluun suuntautuva tuki, palveluohjauksellinen tuki)
• vertaisohjaajakoulutus
• kokemusasiantuntijatoiminta (koulutus, tuki, työnohjaus)
• viestintä ja tiedotus omasta toiminnasta sidosryhmille ja potentiaaliselle kohderyhmälle

Kriisityössä, jossa ihmisiä autetaan akuuttien kriisien ja elämänmuutosten yli sekä muissa haastavissa elämäntilanteissa, tuloksellisina toimintamuotoina esille nousivat muun muassa:

• kriisiasiakkaiden vastaanotto (myös etätoiminta)
• kriisipuheluihin vastaaminen, verkkokriisityö ja eri kohderyhmille suunnatut chat-palvelut
• ryhmätoiminnat (vertaisryhminä ja ammattilaisten ohjaamina sekä edellisten yhdistelminä)
• vapaaehtoisten koulutus- ja tukitoiminta
• verkostoituminen ja yhteistyö muiden kohderyhmän parissa työskentelevien tahojen kanssa
• koulutus ammattilaisille

Tuloksellisia toimintamuotoja ennaltaehkäisevässä sekä mielenterveystietoa tuottavassa ja levittävässä työssä olivat muun muassa:

• varhainen tuki sekä yksilö- että ryhmämuotoisena
• kohderyhmälähtöisyys ja sisällön monipuolisuus (osallistaminen, erilaiset liikkuvan työn muodot, sosiaalisen median hyödyntäminen, pelillistäminen)
• mielenterveystiedon tuottaminen ja tiedon siirtäminen eri tahoille mielenterveysnäkökulman huomioimiseksi nykyistä paremmin toiminnassa (toimintaympäristöinä esimerkiksi korkeakouluyhteisöt tai liikunta ja urheilu)
• mielenterveysosaamisen vahvistaminen viestinnän, koulutuksen, yhteiskehittämisen ja verkostotyön keinoin eri ikäryhmiä kohtaavilla tahoilla (sote-ala, opetus ja opiskelijahuolto, työpaikat, yrittäjät, vanhemmat)

Raportoitujen toiminnan ja tuotosten tulosten arviointiin vaikuttaa osassa avustuskohteita raportoidun tiedon niukkuus ja se, että tietoja on raportoitu osin hajanaisesti, eikä toimintojen ja tuotosten sisältöä ole raporteissa avattu riittävästi. Osa avustuskohteista on raportoinut suuria määriä toimintoja ja tuotoksia, mutta toimintojen yhteyttä toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin ja saavutettuihin tuloksiin ei ole raporteissa tuotu esiin.

Toimintojen tuloksellisuutta edistäneinä tekijöinä esille nostettiin muun muassa seuraavia tekijöitä:

• onnistunut yhteistyö eri toimijoiden kanssa ja hyvät yhteistyöverkostot
• toiminnassa mukana olleiden vapaaehtoisten ja vertaisten työpanos
• kohderyhmien ottaminen mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen
• toimintaan sitoutuneet osaavat työntekijät

Korona ja siihen liittyvät rajoitukset vaikuttivat mielenterveysjärjestöjen toimintaan vuonna 2022. Poikkeusolosuhteissa järjestöissä jouduttiin tekemään arkityön ohella jatkuvasti myös suunnittelutyötä. Osallistujamäärän vähäisyyden vuoksi jouduttiin perumaan muun muassa ryhmätoimintoja sekä vapaaehtoisten ja vertaisohjaajien koulutuksia. Muina toiminnan tuloksellisuutta heikentäneinä tekijöinä mainittiin järjestön omien henkilöstöresurssien niukkuus, joka ei aina mahdollistanut asiakaslähtöistä toimintaa ja järjestössä jouduttiin supistamaan toimintayksiköiden aukioloaikoja.

Koronan vuoksi oli myös paljon työntekijöiden sairauspoissaoloja ja samanaikaisesti työntekijöiden vaihtuvuutta, mikä vaikutti osaltaan myös kohderyhmän osallistumisaktiivisuuteen. Toiminnan muuttuminen korona-​aikana hybridi-​muotoiseksi (lähi- ja etäosallistuminen) ei soveltunut kaikille kohderyhmiin kuuluville (digiosaamisen puute tai arkuus käyttää välineitä). Myöskään toiminnan esittelyjä yhteistyötahojen tiloissa ei voitu koronan vuoksi toteuttaa.

Mielenterveysjärjestöjen yleisavustuksilla rahoitettu toiminta

Mielenterveystyön järjestökokonaisuuteen kuuluu seitsemän yleisavustuskohdetta. Mielenterveysjärjestöille myönnettyjen yleisavustusten kokonaismäärä vuonna 2022 oli noin 3,9 miljoonaa euroa. Yleisavustuksista viisi kohdentui valtakunnalliseen toimintaan (keskusjärjestöjä tai muita valtakunnallisia järjestöjä) ja kaksi laajaa alueellista toimintaa toteuttaviin järjestöihin. Yleisavustuksia ei ole pisteytetty tuloksellisuusarvioinnissa, mutta yleisavustusten toiminnan tuloksellisuusraportit on huomioitu osana järjestöluokan tuloksellisuuden arviointia.

Yleisavustuksilla rahoitettu toiminta on kohdistunut järjestön hallintoon, omaan henkilöstöön, jäsenjärjestöihin, järjestön ensisijaiseen substanssikohderyhmään, ammattilaisiin, päättäjiin, järjestön vapaaehtoisiin sekä suureen yleisöön. Yleisavustuksilla on tehty järjestön kohderyhmän edunvalvontatyötä ja vaikuttamistyötä, viestintää, koulutuksia, tuettu jäsenyhdistysten toimintaa, osallistuttu verkostotyöhön, tehty strategiatyötä sekä laadittu eduskuntavaalitavoitteita.

Yleisavustuksilla aikaansaaduissa tuloksissa korostuvat vahvasti viestinnälliset toimenpiteet ja numeraalinen seuranta-​aineisto. Määrällisten tulosten lisäksi on raportoitu muun muassa seuraavia toiminnan tuloksia:

• tieto mielenterveydestä ja sen edistämisestä vahvistunut
• mielenterveyteen liittyvät teemat on huomioitu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja päätösten valmistelussa

Varsinaisia hyvinvointivaikutuksia  on raportoitu lähinnä yleisavustuskohteissa, joissa on järjestetty ensisijaiselle kohderyhmälle kohtaavaa toimintaa.

Jäsenjärjestöavustuksilla rahoitettu toiminta

Mielenterveysjärjestöjen kokonaisuuteen sisältyi kolme jäsenjärjestöjen tukemiseen kohdistettua avustusta, joiden yhteenlaskettu avustussumma vuonna 2022 oli 147 000 euroa. Jäsenjärjestöavustuksia myönnettiin yhteensä 103 jäsenyhdistyksen toimintaan.

Jäsenyhdistykset ovat käyttäneet jäsenjärjestöavustusta yhdistysten hallinnon kustannuksiin, digitaalisen toiminnan ja viestinnän kehittämiseen, ryhmä-​ ja virkistystoimintaan, viestintään sekä pienlaitehankintoihin ja muihin materiaalihankintoihin. Jäsenjärjestöille kohdennettujen avustusten tuloksina raportoitiin tyypillisesti erilaista määrällistä tietoa, kuten avustuksilla rahoitettuun toimintaan osallistuneiden henkilöiden lukumääriä tai avustusten eri käyttötarkoituksia (hallinto, laitehankinnat, toiminta). Toiminnan tukemisen jäsenjärjestöavustuksilla voidaan arvioida edistävän pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja sen myötä myös alueen ihmisten osallistumismahdollisuuksia.

STEAn arvio: onko toiminta tukenut aiottujen tulosten aikaansaamista

STEAn arvio tuloksista ja keskeiset havainnot

STEAn tekemän avustuskohteiden kokonaisarvion mukaan mielenterveystyön järjestöjen toiminnan tuloksellisuus on ollut pääosin hyvä tai vähintään riittävä. Järjestöjen toiminta on kohdistunut tarkoituksenmukaisella tavalla ja toimintojen on arvioitu tukevan aiottujen tulosten saavuttamista pääosin hyvin tai riittävästi.

Todennettuja tuloksia on saatu mielenterveysjärjestöissä aikaiseksi hyvin tai riittävästi reilussa 60 prosentissa avustuskohteita. Toiminnasta kerätty seurantatieto tukee tulosten osoittamista hyvin tai riittävästi 85 prosentissa avustuskohteita ja aikaansaadut tulokset on todennettu kerätyllä tiedolla hyvin tai riittävästi noin 65 prosentissa avustuskohteita.

Mielenterveystyön järjestöissä on pääosin kerätty tarkoituksenmukaista tietoa toiminnan tulosten osoittamiseksi. Tietoa on kerätty yleisimmin erilaisin kyselylomakkein ja noin 90 prosenttia avustuskohteista on raportoinut tuloksia toteutettuihin kyselyihin perustuen. Myös havainnointia on käytetty tiedon keruussa noin kolmasosassa avustuskohteita. Yleisesti tietoa kerätään eri tapoja yhdistellen. Haastatteluja on käytetty lähinnä pyrittäessä tuomaan esiin tuloksia tai lisätietoa laajemman tiedon rinnalle jostain toiminnan osa-alueesta (esimerkiksi tietty yksilöllisen tuen muoto). Määrällisen tiedon keruuta on osassa järjestöjä kehitetty varsin pitkälle ja tietoa käytetään raportoinnissa laadullisen seurantatiedon ohella.

Noin kolmasosassa avustuskohteita arvio tulosten todentamisesta kerätyllä tiedolla ja arvio raportoiduista toiminnan tuloksista heikko. Yleisimpiä syitä heikko-arvioon ovat:

• tuloksia on kuvattu raportissa hyvin yleisellä tasolla, kytkemättä niitä riittävästi kerättyyn tietoon
• raportoitujen tulosten kytkentä toiminnan tavoitteisiin heikko (raportissa määrällisiä tuloksia, vaikka toiminnan tavoitteet ovat olleet laadullisia, ja päin vastoin)
• tulokset on ”niputettu” raporttiin, eli yhdellä tulosmittarilla on pyritty todentamaan moniin erilaisiin tavoitteisiin liittyviä tuloksia
• seurantatietoa on kerätty vain vähän suhteessa osallistujamääriin
• seurantatiedon keruun kohdentumista ei ole määritelty raportissa
• tuloksia on todennettu pääosin määrälliseen seurantatietoon perustuen (osallistujamäärät, kohtaamismäärät, toimintapäivät)
• raportissa tulosmittariksi oli mainittu kokonainen kysely (kävijäkysely, jäsenkysely), vaikka kysely on tiedonkeruun tapa, ei varsinainen mittari joka kuvaa aikaansaatuja tuloksia

Arvio: tukeeko toiminnasta kerätty tieto tulosten osoittamista

Arvio: onko raportoidut tulokset todennettu kerätyllä tiedolla

Arvio: onko toiminnalla saavutettu tavoiteltuja tuloksia

Toiminnan tuloksia – mielenterveyskuntoutujat ja muut mielenterveyden haasteita kokeneet

Mielenterveysjärjestöjen toiminnallaan aikaansaamia tuloksia mielenterveyskuntoutujien ja muiden mielenterveyden haasteita kokeneiden kohtaavassa toiminnassa olivat muun muassa seuraavat:

• osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistuminen
• arjenhallinnan ja arjen taitojen (myös sosiaaliset taidot) parantuminen
• työ- ja toimintakyvyn säilyminen ja vahvistuminen
• työllistymis- ja opiskeluvalmiuksien parantuminen
• psykiatrisen hoidon tarpeen vähentyminen

Osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistuminen on raportoitu tulos suurimmassa osassa kohtaavia toimintoja. Toiminnan kohderyhmän keskeisenä elämän haasteena on usein mielenterveyden haasteisiin liittyvä ulkopuolisuus, näköalattomuus ja yksinäisyys. Toimintaan osallistumisen myötä saatu parempi osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemus on:

• kohdatuksi ja kuulluksi tulemista sekä hyväksyntää sellaisena kuin on
• yksinäisyyden vähenemistä ja helpottumista
• oman merkityksellisyyden kokemusta
• itseluottamuksen lisääntymistä
• vertaistukea
• osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntymistä kokemusasiantuntijoilla

Osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen liittyvissä toiminnoissa toiminnalla aikaansaatua muutosta kohderyhmässä on tuotu tuloksellisuusraporteissa harvoin esiin, koska tiedonkeruumenetelmänä käytettyjä kyselyjä ei ole toistettu vuoden aikana. Käytetyt mittarit (eniten käytettyjä Osallisuus-indikaattori ja Positiivisen mielenterveyden mittari) antavat kuitenkin jo kertamittauksella vahvoja viitteitä osallistujakohtaisista hyödyistä. 

Arjenhallinnan ja arjen taitojen (myös sosiaaliset taidot) parantumiseen tähtäävää yksilötukea ja ryhmämuotoista toimintaa järjestetään mielenterveysjärjestöissä laajasti. Merkittävä osa järjestöjen kohderyhmistä on yksinasuvia, vähävaraisia ihmisiä, joiden arkielämä on usein kaventunut sairauden vuoksi, ja itsestä ja oman arjen edellytyksistä huolehtiminen on usein puutteellista. Järjestöjen toiminta on muun muassa lisännyt

• toimintaan osallistuneiden kykyä noudattaa päivärytmiä
• taitoja pitää huolta omasta asunnosta
• osallistujien kykyjä ja välineitä oman talouden hallintaan
• tietoa ja välineitä huolehtia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista (ravinto ja liikunta)
• taitoja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa

Työ- ja toimintakyvyn säilyminen ja vahvistuminen liittyy keskeisesti toimintoihin, joissa yleisen osallisuuden vahvistamisen lisäksi tuetaan ihmisen kuntoutumista ja pääsyä tai paluuta opiskeluun tai työelämään. Toimintakyvyn vahvistuminen näkyy muun muassa:

• omatoimisuuden lisääntymisenä
• päätöksentekokyvyn parantumisena
• toiveikkuuden ja tulevaisuususkon vahvistumisena
• rohkeutena hakea ja käyttää enemmän palveluja

Työ- ja toimintakykyä oli mitattu suhteellisen harvoin (esim. Kykyviisarilla). Raportoidut tulokset perustuvat pääosin osallistujilta kerättyyn seurantatietoon sekä havainnointiin. Määrällinen seurantatieto on joissain toiminnoissa varsin kattavaa ja tukee osaltaan tuloksellisuuden osoittamista (esim. toiminnasta eteenpäin opiskeluun tai työhön siirtyneiden määrä).

Työllistymis- ja opiskeluvalmiuksien parantumista kohderyhmässä on raportoitu erityisesti klubitalotoiminnassa. Koko mielenterveysjärjestöjen kenttää ajatellen toimintoihin osallistuvien joukko on hyvin heterogeeninen, samoin kuin tarpeet opiskeluun ja työhön liittyen. Toiminnan tuloksina on raportoitu:

• toimintaan osallistuneiden tulevaisuutta koskevia suunnitelmia
• työtaitojen tilannearvioita
• parantuneita digi- ja työnhakutaitoja

Tuloksia on todennettu raportoinnissa usein osana laajempia kyselyitä. Tarkempaa tietoa ei ole arvioinnissa käytettävissä. Toimintaan osallistuneita on joissakin tapauksissa haastateltu, mutta haastattelujen tuloksia ei ole juurikaan avattu raporteissa.

Psykiatrisen hoidon tarpeen vähenemistä on selvitetty osassa toimintoja kävijäkyselyin ja sekä avo- että osastohoidossa on tapahtunut raporttien perusteella merkittävää vähentymistä. Tosin vastaajajoukko on ollut tavallisesti melko pieni suhteessa kokonaiskävijämäärään. Tulosta tukee kuitenkin toinen kävijäkyselyissä saatu tieto eli ”toimintaan osallistuminen on tällä hetkellä tärkein keino edistää omaa toipumista ja kuntoutumista” -väittämän kanssa on valtaosa vastaajista ollut samaa mieltä. Kokemus hyödystä on yleensä merkityksellistä.

Toiminnan tuloksia – kriisityö

Kriisityössä ihmisten auttamiseksi akuuttien kriisien ja elämänmuutosten yli sekä muissa haastavissa elämäntilanteissa aikaansaatuja tuloksia olivat muun muassa:

• kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa olevien selviytyminen, toimintakyvyn vahvistuminen ja hyvinvoinnin kokemuksen lisääntyminen
• läheisen menetyksestä tai pitkittyneestä vaikeasta elämäntilanteesta selviytymisen helpottuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen ryhmätoiminnan avulla
• väkivaltaa kokeneiden hyvinvoinnin lisääntyminen
• itsemurhien ja itsemurhayrityksien ehkäisy (itsemurhia ehkäisevä työ)
• ihmiskauppaa on onnistuttu tunnistamaan ja uhreja saatu ohjattua erityistukipalveluihin kohderyhmältä saadun tiedon perusteella (ihmiskaupan vastainen työ)

Kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa olevien selviytyminen ja toimintakyky vahvistui ja hyvinvoinnin kokemus lisääntyi eri välinein ja eri menetelmin toteutetussa toiminnassa. Kriisityössä on voitu esimerkiksi:

• tarjota oikea-aikaista kriisiapua tilanteisiin, joissa muu palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan tarpeeseen yhtä nopeasti
• lisätä jaksamista ja henkistä hyvinvointia
• parantaa suoriutumista päivittäisistä arkitoiminnoista
• lisätä toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen
• vahvistaa miehille tarjottavaa tukea ja tuoda mieserityistä työmuotoa ammattilaisille

Kriisipuheluja ja -vastaanottoja arvioidaan sekä asiakkaan kokeman hyödyn että asiakaskontaktin onnistumisen (laadun) suhteen ORS- ja SRS-mittareilla. Useampia tapaamiskertoja sisältävässä kriisituessa on mitattu asiakkaan toiveikkuuden ja päivittäistoiminnoista suoriutumisen (selviytymispystyvyys) muutosta ajan kuluessa. Muutoksen voi todeta olleen merkittävä.

Läheisen menetyksestä tai pitkittyneestä vaikeasta elämäntilanteesta selviytyminen helpottui ja hyvinvointi lisääntyi ryhmätoiminnan avulla. Ryhmätoiminta on akuutin kriisivastaanoton ohella mielenterveysjärjestöjen kriisityön perustoimintoja. Valtaosa kriisikeskuksista on raportoinut ryhmätoiminnan tuloksia, joita ovat muun muassa asiakkaiden parantunut toimintakyky ja hyvinvointi sekä lisääntynyt toiveikkuus

Väkivaltaan (lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen väkivalta) liittyvän avun ja tuen tarjoaminen on keskeinen toiminnan sisältöalue joillakin mielenterveysjärjestöillä. Toimintaa on saatavilla alueellisesti ja tuki kohdistuu lähisuhdeväkivallassa myös tekijöihin. Tähän teemaan liittyvällä toiminnalla on saavutettu seuraavia tuloksia:

• väkivaltaa kokeneiden hyvinvointi on parantunut
• toimintaan osallistuneiden itsetuhoiset ajatukset ovat vähentyneet ja päivittäinen suoriutuminen parantunut
• osallistujien trauma- ja mielialaoireet ovat vähentyneet
• kohderyhmän kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat saaneet lisää valmiuksia kohdata seksuaalista väkivaltaa kokeneita

Kriisityössä on lisäksi joitakin erityisteemoja, joihin liittyvää toimintaa järjestetään valtakunnallisesti yksittäisissä toiminnoissa. Itsemurhien ehkäisyyn ja ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyvissä toiminnoissa on:

• lisätty itsemurhaa yrittäneiden hyvinvointia ja toiveikkuutta samoin kuin itsemurhan tehneiden läheisten
• vahvistettu ammattilaisten ja vapaaehtoisten tietoja ja taitoja havaita, ottaa puheeksi ja palveluohjata itsemurhariskissä olevia
• vahvistettu ihmiskaupan uhrien valmiutta kertoa tilanteestaan viranomaisille
• opittu tunnistamaan ilmiötä (työntekijät ja vapaaehtoiset) ja ohjaamaan uhreja erityistukipalveluun
• parannettu uhrien asemaa vaikuttamis-, viranomais- ja järjestöyhteistyötä kehittämällä

Toiminnan tuloksia – ehkäisevä työ

Ehkäisevän ja varhaisen kohtaavan työn sekä mielenterveystietoa ja –osaamista eri toimijoille ja toimintaympäristöihin suuntaavassa työssä aikaansaatuja tuloksia ovat:

• voimavarojen vahvistuminen ja uusien välineiden saaminen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseksi
• osallisuuden kokemuksen vahvistuminen ja yksinäisyyden vähentyminen
• vertais- ja kokemustoimijoiden osaamisen vahvistuminen mielenterveysasioissa
• mielenterveysongelmia kohdanneiden ja heidän läheistensä tiedon lisääntyminen mielenterveydestä, toipumisesta ja palvelumahdollisuuksista
• mielenterveysosaamisen vahvistuminen eri ikäryhmien parissa työskentelevillä

Voimavarojen vahvistuminen ja uusien välineiden saaminen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseksi oli yleinen todennettu tulos useilla eri kohderyhmillä kuten esimerkiksi yksinäisyydestä kärsivillä aikuisilla, psyykkisesti kuormittuneilla nuorilla aikuisilla, vertais- ja kokemustoimijoilla, nuorilla, joilla on mieltä painavia ongelmia sekä perheillä, joissa perheenjäsenellä on mielenterveysongelmia. Voimavaroja vahvistavia toimintamuotoja olivat mm. yksilöllinen tuki kuten mentori- tai tukihenkilötoiminta, ryhmä- ja kurssitoiminta sekä verkossa tarjottava tuki.

Osallisuuden kokemuksia vahvistettiin ja yksinäisyyden kokemuksia vähennettiin erilaisissa ryhmämuotoisissa toiminnoissa, kuten vertaistuellisilla kursseilla.  Toiminnoissa hyödynnettiin myös taide-, liikunta-, luonto- ja pelisisältöjä. Digitaitoja kehittämällä vahvistettiin osallisuuden lisääntymistä myös verkkovälitteisissä toiminnoissa.

Vertais- ja kokemustoimijoiden osaamisen vahvistumista mielenterveysasioissa toteutettiin pääsääntöisesti erilaisten koulutus- ja kurssitoimintojen avulla.

Mielenterveysongelmia kohdanneiden ja heidän läheistensä tiedon lisääntyminen mielenterveydestä, toipumisesta ja palvelumahdollisuuksista toteutui mm. vertaistuellisen kurssi- ja neuvontatoiminnan avulla. Osallistujien kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyi, perheiden vuorovaikutus vahvistui ja perheen vahvuuksia arjessa löydettiin aiempaa paremmin.

Mielenterveysosaamisen vahvistuminen kokemus- ja koulutustoiminnan avulla eri ikäryhmien parissa työskentelevillä parantaa edellytyksiä hyvinvoinnin vahvistumiselle eri ikäryhmiin kohdistuvassa asiakastyössä.  Mielenterveysosaamista vahvistettiin myös lasten ja nuorten harrastustoimijoiden keskuudessa. Tiedon lisääntymistä mielenterveydestä ja palvelumahdollisuuksista on kartoitettu yksilöneuvonnan yhteydessä kerätyin kyselyin, joissa kartoitetaan mm. toimijuutta, osallisuutta, kuulluksi tulemista ja kokemuksia mm. vertaisuudesta. Mielenterveysosaamisen vahvistumisen kartoittamiseksi on suunniteltu oma mittarinsa, jonka avulla koulutukseen osallistuneet arvioivat oman mielenterveysosaamisensa vahvistumista. Yksinäisyyden vähentämisen todentamisessa on käytetty UCLA-mittaria.

Tuloksellisuusarvioinnin perusteella heikommin todennetut tulokset liittyivät vapaaehtoistyölle asetettuihin laadullisiin tavoitteisiin: työn merkitykseen ja merkityksellisyyteen. Taustalla oli usein melko vähäinen seurantatieto, joka ei myöskään täysin vastannut asetettuihin tavoitteisiin.

Myös mielenterveysasioihin liitetyn stigman vähentämiseen liittyneen toiminnan tuloksien todentamisessa on haasteita. Stigmanvastaisen työn raportoidut tulokset olivat pääsääntöisesti toimenpiteitä, joilla asiaan on pyritty vaikuttamaan, eivät niinkään varsinaisia tuloksia. Järjestöt ovat myös itse tuoneet raporteissa esiin mittaamisen haasteen kyseisen tavoitteen osalta.

Tuloksellisuuden osoittamiseen liittyi haasteita myös silloin, kun toiminnan tavoitteina oli saavuttaa ns. järjestelmätason muutoksia, esimerkiksi kohderyhmän parempi hoitoon pääsy ja asiakaslähtöisempi hoidon toteutuminen.

Arvio avustuskohteiden toiminnan tuloksellisuudesta

Keskeiset havainnot ja kehittämiskohteet

Järjestökokonaisuuteen kuuluvien järjestöjen tuloksellisuusraporteissa ja syksyllä 2023 järjestetyssä yhteiskehittämistilaisuudessa tunnistettiin toiminnan tuloksellisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Tähän tuloksellisuuskatsaukseen on nostettu niistä neljä.

Mielenterveysjärjestöjen etä- ja lähitoimintojen suunnittelussa huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, miten toiminnalle asetetut tavoitteet kyetään saavuttamaan niin, että samalla kunnioitetaan riittävän hyvin myös toimintaan osallistuvien toiveita. Tällaisia tavoitteita ovat muun muassa yksinäisyyden väheneminen, sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen tai fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen ja terveyden edistäminen.

Toiminnan tuloksellisuuden edistämisen näkökulmasta on myös tärkeää, että sekä toimintaan osallistuvilla että järjestöjen työntekijöillä on riittävät tiedot, taidot ja tekninen osaaminen etätoimintaan osallistumista ja järjestämistä varten.

Työ- ja toimintakyvyn paranemiseen ja kuntoutumiseen tähtäävien tavoitteiden ja tulosten toteutumista voidaan todentaa nykyistä paremmin kehittämällä ja ottamalla käyttöön siihen liittyviä tuloksellisuuden seurantamenetelmiä ja mittareita.

Järjestöjen kehittämistyön ja hankkeiden organisoinnin kehittäminen ja laajempi hyödyntäminen tehostaisi aikaansaatujen tulosten juurtumista ja levittämistä ja lisäisi toiminnan tuloksellisuutta.

Mielenterveysjärjestöjen ennaltaehkäisevässä toiminnassa mielenterveystiedon ja -osaamisen leviämisellä ja osaamisen juurtumisella eri toimintaympäristöihin on merkittävä rooli. Juurtumiseen ja tiedon leviämiseen liittyvien tulosten seurannan ja arvioinnin kehittäminen tuottaisi nykyistä paremmin tietoa toiminnan konkreettisista hyödyistä loppukäyttäjille. Seurantaa ja arviointia kehittämällä voidaan parantaa myös tähän toimintaan liittyvien tulosten todentamista ja arviointia koko vaikutusketjun osalta.