Kehitysvammajärjestöt

STEA-avustuksilla rahoitettuja kehitysvammajärjestöjen kokonaisuuteen kuuluvia toimijoita oli vuonna 2020 yhteensä 25. Tuloksellisuuskatsauksessa arvioituja avustuskohteita oli yhteensä 76.

Järjestökokonaisuuden tuloksellisuusarviointi perustuu järjestöjen tuloksellisuusraporteilla ilmoittamaan tietoon.

Järjestökokonaisuuden tuloksellisuusraporteista laadittiin tuloksellisuuden tilannekuva. Tilannekuva jakautuu arvioinnin osa-alueiden mukaisesti.

Toiminnalla tavoiteltu muutos ja kohderyhmät

Kehitysvammajärjestöjen STEA-​avustuksilla vuonna 2020 rahoitettujen avustuskohteiden toiminnan tavoitteita olivat:

• osallistumisen ja osallisuuden vahvistuminen/lisääminen
• sosiaalisten verkostojen vahvistaminen, yksinäisyyden väheneminen
• yhdenvertaisuuden, voimavarojen, itsemääräämisoikeuden tukeminen ja edistäminen
• toimintakyvyn edistäminen
• työllistymisen tukeminen ja työllistymisen taitojen lisääminen
• tiedonsaannin tukeminen ja edistäminen, tiedon ja osaamisen leviäminen
• digiosallisuuden edistäminen ja vahvistaminen
• yhteiskunnallinen vaikuttaminen
• arjenhallinnan ja itsenäisen asumisen tukeminen
• järjestöjen palveluiden tunnettuuden paraneminen

Toimintaa suunniteltiin kohdistettavan pääosin seuraaville kohderyhmille:

• kehitysvammaiset ja heidän läheisensä
• erityistä tukea tarvitsevat, kuten pitkäaikaissairaat, eri tavoin vammaiset, mielenterveysongelmista kärsivät, neuropsykologisia haasteita omaavat, oppimisvaikeuksista kärsivät, vaikeasti työllistyvät, syrjäytyneet, ja heidän läheisensä
• ammattilaiset
• järjestöt
• vapaaehtoistyöntekijät
• opiskelijat
• kansalaiset
• media
• päättäjät

STEAn tuloksellisuusarvioinnin lähtökohtana oli arvioida saavutettiinko toiminnalle määritellyt tavoitteet ja tavoittiko toiminta kohderyhmänsä suunnitellun mukaisesti.

Toiminnan resurssit

Toiminnan resursseina arvioinnissa huomioidaan avustusten euromäärä, avustuskohteiden määrä, toimintaan osallistuneiden vapaaehtoisten määrä ja toiminnan yhteistyökumppanit.

Kehitysvammajärjestöjen kokonaisuuteen kuului 96 avustuskohdetta, joiden yhteenlaskettu avustusten määrä vuonna 2020 oli noin 22,6 miljoonaa euroa.

Avustusmäärä ja avustuskohteet

Vapaaehtoistoiminta

Kehitysvammajärjestöjen toimintaan osallistui vuoden 2020 aikana yhteensä 604 vapaaehtoistoimijaa (vuosiselvitykset 2020).

Arvioiduista avustuskohteista 34 avustuskohteen toiminnassa oli mukana vapaaehtoisia. Vapaaehtoisina toimivissa oli sekä järjestöjen kohderyhmiä, kuten kehitysvammaisten omaisia ja kokemustoimijoita että yhteistyökumppaneita, kuten opetusalan ammattilaisia.

Tyypillisimmin vapaaehtoistehtävät olivat vertaistuen antamista, ryhmien ohjausta tai tukihenkilönä toimimista, esimerkiksi kaveritoimintaa. Lisäksi vapaaehtoiset auttoivat erilaisissa käytännön järjestelyissä: kuljetuksissa, materiaalien testaamisessa, tapahtumien järjestämisessä. Vapaaehtoiset osallistuivat myös toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ideointiin ja toiminnan sisältöjen kehittämiseen.

Osassa avustuskohteita vapaaehtoisten tehtävät olivat rajatumpia ja liittyivät joko pelkästään käytännön järjestelyissä auttamiseen tai tukihenkilö-​/vertaistukitoimintaan.

Yhteistyökumppanit

84 avustuskohteen toiminnassa oli mukana yhteistyökumppaneita. Yhteistyökumppaneiden yhteenlaskettu määrä oli 562.

Tuloksellisuusraporteilla ilmoitettavien yhteistyökumppaneiden lukumäärä oli rajattu kymmeneen, raportilla pyydettiin ilmoittamaan vain avustuskohteen toiminnan kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit.

Kehitysvammajärjestöjen yhteistyökumppaneista yleisimmin mainittu ryhmä oli STEA-​avustusta saava järjestö. Toiseksi yleisin mainittu ryhmä oli muu yhteistyökumppani. Muihin yhteistyökumppaneihin kuuluvat edustivat muun muassa erilaisia yhteistyöverkostoja, opistoja ja oppilaitoksia, valtionhallinnon viranomaisia tai virastoja sekä järjestöjä, joilla ei ollut STEA-​avustuksilla rahoitettua toimintaa.

Yleisimmin mainittu yhteistyötapa oli muu asiantuntijaosaamisen vaihto. Muita yleisimmin mainittuja yhteistyötapoja olivat tapahtumien järjestäminen yhdessä, viestintä, ohjausryhmäjäsenyydet sekä asiakkaiden ohjaus.

Tavoitetut kohderyhmät

Avus­tus­koh­tei­den toi­min­taan osal­lis­tui tu­lok­sel­li­suus­ra­por­teil­la il­moi­tet­tu­jen tie­to­jen mu­kaan vuo­den 2020 ai­ka­na yh­teen­sä 3 834 448 ih­mis­tä.

Val­tao­sa ke­hi­tys­vam­ma­jär­jes­tö­jen toi­min­nas­ta on koh­den­tu­nut riit­tä­väs­ti tai hyvin nii­hin koh­de­ryh­miin, jotka jär­jes­töt oli­vat mää­ri­tel­leet avus­tus­ha­ke­muk­sel­laan. Muu­ta­man yk­sit­täi­sen koh­teen osal­ta koh­den­tu­mi­nen ai­o­tul­le koh­de­ryh­mäl­le ei ole ollut ar­vioi­ta­vis­sa tai koh­den­tu­mi­nen on ollut heik­koa.

Ke­hi­tys­vam­ma­jär­jes­tö­jen toi­min­ta koh­dis­tui pää­asial­li­ses­ti ke­hi­tys­vam­mai­siin, vam­mai­siin tai muu­toin laa­jan tuen tar­pees­sa ole­viin ih­mi­siin ja/tai per­hei­siin.

Ke­hi­tys­vam­mais­ten ohel­la toi­min­ta ta­voit­ti myös vai­keis­ta oppimis-​, ymmärtämis-​ ja pu­he­vai­keuk­sis­ta kär­si­viä, tue­tun asu­mi­sen tai pal­ve­lua­su­mi­sen asiak­kai­ta sekä eri­lai­sis­ta diag­noo­si­poh­jai­sis­ta oi­reyh­ty­mis­tä ja sai­rauk­sis­ta kär­si­viä ih­mi­siä ja per­hei­tä.

Muita toi­min­nal­la ta­voi­tet­tu­ja oli­vat:

• erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ja/tai perheet
• neuropsykiatrisesti oireilevat
• autismin kirjolla olevat
• lievistä oppimisvaikeuksista kärsivät
• harvinaissairaat
• valtaosin diagnosoimattomista em. oireista/vaikeuksista kärsivät perheineen
• mielenterveyskuntoutujat
• työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevat
• kehitysvammaisten parissa toimivat ammattilaiset ja suuri yleisö
• kuntien sote-, kasvatus- ja opetustyöntekijät, sote-järjestöjen työntekijät sekä sote-alan opiskelijat, viranomaiset, päättäjät ja muut kansalaiset

Mää­räl­li­ses­ti ra­por­teil­la tois­tu­va koh­de­ryh­mä on ”per­heet”. Per­heen mää­rit­te­ly on vaih­te­le­vaa sen osal­ta, vii­ta­taan­ko sillä yk­sit­täi­seen per­heen­jä­se­neen vai koko per­hee­seen. Mää­rit­te­ly vaih­te­lee myös sen osal­ta, min­kä­lai­sia tuen tar­pei­ta per­heel­lä tun­nis­te­taan ole­van ja min­käi­käi­siä toi­min­taan ta­voi­tel­ta­vat per­heen­jä­se­net ovat. Osa toi­min­nois­ta koh­dis­tuu esi­mer­kik­si lap­si­per­heis­sä van­hem­piin, joil­la on ke­hi­tys­vam­mai­nen tai muu­toin eri­tyis­tar­pei­nen lapsi, osa taas van­hem­piin, jotka ovat itse ke­hi­tys­vam­mai­sia tai muu­toin eri­tyi­sen tuen tar­pees­sa ja osa per­hei­den eri­tyis­tar­pei­siin lap­siin.

Noin puo­les­sa ar­vioi­duis­ta koh­teis­ta oli ra­por­toi­tu ta­voi­tet­tu­jen koh­de­ryh­mien osal­ta tieto su­ku­puo­les­ta ja iästä. Ikä- ja su­ku­puo­li­ja­kau­man il­moit­ta­mi­nen tu­lok­sel­li­suus­ra­por­til­la oli va­paa­eh­tois­ta.

Yh­teen­sä sukupuoli-​ ja ikä­ja­kau­ma ra­por­toi­tiin 12 320 ta­voi­te­tun ih­mi­sen osal­ta. Suu­rim­mat ta­voi­te­tut ikä­ryh­mät oli­vat työi­käi­siä (61 %) sekä nuo­ria ai­kui­sia (21%).

Ikä­ryh­mis­tä ikään­ty­nei­siin koh­dis­tu­vaa toi­min­taa on niu­kas­ti. Koh­de­ryh­mis­tä ta­voi­te­tuis­ta 67 % oli nai­sia ja 32 % mie­hiä. Muu-​luokkaan oli mää­ri­tel­ty kuu­lu­van yksi pro­sent­ti ta­voi­te­tuis­ta.

Koh­de­ryh­mien ta­voit­ta­mis­ta ovat tu­lok­sel­li­suus­ra­port­tien mu­kaan edis­tä­neet toi­mi­joi­den tun­net­tuus, avus­tus­koh­teen va­kiin­tu­nut toi­min­ta ja toi­min­to­jen va­kiin­tu­nut käyt­tä­jä­kun­ta.

Korona-​aikana jär­jes­tö­jen tie­do­tus­ta on koh­den­net­tu koh­de­ryh­män eri­tyis­tar­peet huo­mioi­den, esi­mer­kik­si ku­vien ja sel­ko­kie­li­syy­den mer­ki­tys on ko­ros­tu­nut vies­tin­näs­sä. Ko­ro­na­pan­de­mian myötä jär­jes­töt ovat li­sän­neet verk­ko­vä­lit­teis­tä toi­min­taa, mikä on mo­nes­sa avus­tus­koh­tees­sa li­sän­nyt toi­min­nan vo­lyy­miä ja muut­ta­nut toi­min­nan si­säl­tö­jä. Pan­de­mian myötä jär­jes­töt ovat­kin ta­voit­ta­neet myös uusia koh­de­ryh­miä, kun toi­min­ta ir­tau­tui ajas­ta ja pai­kas­ta.

Koh­de­ryh­män ta­voit­ta­mis­ta ovat edis­tä­neet myös toi­mi­vat yh­teis­työ­kump­pa­nuu­det, kuten sään­nön­mu­kai­nen asia­kas­oh­jaus jul­ki­sel­ta puo­lel­ta jär­jes­tö­jen toi­min­taan ja yh­tei­set tie­do­tus­ka­na­vat eri toi­mi­joi­den kans­sa.

Myös toi­min­nan ra­jaa­mi­nen ja sel­keä koh­den­ta­mi­nen esi­mer­kik­si diag­noo­sin pe­rus­teel­la on mai­nit­tu ra­por­teis­sa koh­de­ryh­män ta­voit­ta­mis­ta edis­tä­vä­nä te­ki­jä­nä.

Osas­sa avus­tus­koh­tei­ta ta­voit­ta­vuut­ta edis­tää se, että toi­min­nan koh­de­ryh­mä on ”val­mii­na” ta­voi­tet­ta­vis­sa jär­jes­tön mui­den pal­ve­lui­den tai toi­min­to­jen kaut­ta. Tar­kas­ti ra­jat­tui­hin ryh­miin koh­den­ne­tuis­sa toi­min­nois­sa kui­ten­kin poh­din­ta siitä, ketkä jäi­vät toi­min­to­jen ul­ko­puo­lel­le, puut­tui lähes poik­keuk­set­ta ra­por­teil­ta.

Ko­ro­na vai­keut­ti koh­de­ryh­mien ta­voit­ta­mis­ta

Mer­kit­tä­vim­pä­nä koh­de­ryh­mien ta­voit­ta­mis­ta es­tä­nee­nä te­ki­jä­nä oli vuon­na 2020 ko­ro­na­pan­de­mia. Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten takia ryh­mä­toi­min­not pe­ruun­tui­vat eikä di­gi­loik­ka ollut kai­kil­le mah­dol­li­nen puut­tu­vien ky­ky­jen, tai­to­jen tai vä­li­nei­den takia.

Pan­de­mia myös hi­das­ti ja vä­hen­si toi­min­to­jen to­teu­tus­ta ja vai­kut­ti sekä osal­lis­tu­jien että kump­pa­nei­den mah­dol­li­suu­teen osal­lis­tua toi­min­taan. Joil­la­kin avus­tus­koh­teil­la am­mat­ti­lai­set eivät ol­leet val­mii­ta osal­lis­tu­maan yh­teis­ke­hit­tä­mi­seen tai to­teut­ta­maan asia­kas­työ­tä ver­kos­sa. Toi­saal­ta taas osas­sa avus­tus­koh­tei­ta ni­me­no­maan am­mat­ti­lais­ten ta­voit­ta­mi­nen to­teu­tui mer­kit­tä­väs­ti suun­ni­tel­tua pa­rem­min verk­ko­vä­lit­tei­syy­den an­sios­ta.

Pan­de­mian vuok­si ih­mis­ten ta­voit­ta­mi­nen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ei on­nis­tu­nut, ja osal­lis­tu­jia oli vai­kea ta­voit­taa pel­käl­lä so­si­aa­li­sen me­dian mark­ki­noin­nil­la.

Myös omais­ten ra­joit­tu­nut suh­tau­tu­mi­nen tek­no­lo­gi­aan esti jois­sain toi­min­nois­sa ke­hi­tys­vam­mais­ten tai muu­toin tuen tar­pees­sa ole­vien pää­syä toi­min­to­jen pa­riin. Kaik­ki eivät ha­lun­neet osal­lis­tua etäyh­tey­del­lä tai muu­toin di­gi­vä­lit­tei­ses­ti.

Kaik­kia toi­min­to­ja (esim. ti­lai­suuk­sia) ei voi­nut siir­tää etäyh­teyk­sin to­teu­tet­ta­vik­si, koska koh­de­ryh­mä­nä oli juuri niitä, keil­lä ei ole edel­ly­tyk­siä osal­lis­tua di­gi­vä­lit­tei­ses­ti.

Huo­mioi­ta­vaa kui­ten­kin on, että mer­kit­tä­väs­sä osas­sa tu­lok­sel­li­suus­ra­port­te­ja koh­de­ryh­män ta­voit­ta­mi­sen haas­tei­ta ei juu­ri­kaan kom­men­toi­tu, eikä koh­de­ryh­mien ta­voit­ta­mi­sen es­tei­tä ollut sel­vi­tet­ty tai ar­vioi­tu tar­kem­min. Mer­kit­tä­vä osa avus­tus­koh­teis­ta ei ra­por­toi­nut siitä, miksi koh­de­ryh­miä ei ta­voi­tet­tu suun­ni­tel­lus­ti.

Myös ra­por­toi­dun to­teu­man ver­taa­mi­nen avus­tus­ha­ke­muk­sel­la esi­tet­tyyn tie­toon on ollut mo­nien avus­tus­koh­tei­den koh­dal­la vai­ke­aa. Val­tao­sas­sa avus­tus­koh­tei­ta koh­de­ryh­mä on mää­ri­tel­ty la­veas­ti ja eri koh­de­ryh­miä on mää­ri­tel­ty usei­ta. Mää­räl­lis­ten ta­voi­te­ta­so­jen esit­tä­mi­nen koh­de­ryh­mien
ta­voit­ta­mi­sek­si avus­tus­ha­ke­muk­sil­la on ollut vä­häis­tä. Siksi suun­ni­tel­lun vo­lyy­min ver­taa­mi­nen to­teu­maan ja tu­lok­sel­li­suu­den ar­vioin­ti suh­tees­sa ai­ot­tuun ei ole kaik­kien koh­tei­den osal­ta ollut mah­dol­lis­ta.

STEAn arvio ke­hi­tys­vam­ma­jär­jes­tö­jen toi­min­nan koh­den­tu­mi­ses­ta ja koh­de­ryh­män ta­voit­ta­mi­ses­ta

Toiminta ja tuotokset

Kehitysvammajärjestöjen toimintamuodoissa painottuivat järjestöjen perustoiminnan lisäksi neuvonta ja muut toimintamuodot.

Tuloksellisina toimintoina ja tuotoksina korostuivat:

• koulutukset ja valmennukset sekä kehitysvammaisille ja läheisille että ammattilaisille
• harrastus- ja vapaa-ajan toiminnot, kuten liikuntapainotteiset toiminnot, digitaalisten sisältöjen tuottaminen ja digiharrastukset
• yksilöllinen tuki kuten kaveritoiminta, juridinen ja muu neuvonta. Toiminnan kohteina olivat sekä kehitysvammaiset että yksittäisten viranomaisten ja oppilaitosten edustajat.
• ryhmätoiminta ja ryhmämuotoinen vertaistuki

Todennettujen tulosten osalta korostuvat toiminnot, joissa on kohdattu yksilöitä, ja joissa tulokset perustuvat näiltä yksilöiltä kerättyyn seurantatietoon.

Laajoille kohderyhmille kohdennetut toiminnot ovat tuloksellisuusraporttien mukaan vain harvoin tuottaneet aiottuja tuloksia todennetusti.

Monella tuloksellisuusraportilla tuloksina on raportoitu tuotoksia, esimerkiksi järjestettyä harrastustoimintaa tai uusien viestinnän kanavien kehittämistä. Tuloksina on myös raportoitu, että toiminnalla on lisätty tietoa tai edistetty yhdenvertaisuutta, mutta ei kuvata tarkemmin, miten nämä aikaansaannokset on todennettu ja miten ne ovat käytännössä edesauttaneet asetetuissa tavoitteissa etenemistä tai tavoitteiden saavuttamista.

Miten toiminta on tukenut tulosten saavuttamista

Pääsääntöisesti toiminta ja tuotokset tukivat suunniteltujen tulosten aikaansaamista riittävästi tai hyvin.

Vuonna 2020 koronapandemia vaikutti kehitysvammajärjestöjen toimintaan merkittävästi sekä toiminnan tuloksellisuutta edistävänä että estävänä tekijänä.

Tapahtumien peruuntuminen vapautti järjestöjen aikaa viestintään ja materiaalituotantoon. Osassa avustuskohteita (mm. yleisavustuksilla rahoitettu toiminta) viestintä oli ennen koronaakin merkittävä osa avustuskohteen toiminnan sisältöä. Viestinnän sisältöinä materiaalin tuotanto ja sen jakaminen korostuivat. Tähän korona vaikutti monella kohteella myönteisesti, kun koronatilanteen myötä nousi uusia sisällöllisiä tarpeita, joihin järjestö pystyi osaamisellaan vastaamaan.

Osassa avustuskohteita koronan korostama verkkovälitteisyys helpotti yhteistyötä kumppaneiden kanssa ja työajan käyttö tehostui. Kun sisältöjä vietiin verkkoon koronan takia, onnistuttiin osassa kohteita tavoittamaan ammattilaisille ja opiskelijoille kohdennetuilla sisällöillä määrällisesti enemmän kohderyhmää kuin oli alun perin suunniteltu.

Poikkeusolojen myötä useissa kehitysvammaisten asumispalveluissa otettiin digiloikka, mikä mahdollisti sen, että useammalla kehitysvammaisella nuorella ja aikuisella oli välineitä ja tukea arjessa osallistua toimintoihin.

Koronatilanne myös lisäsi tiedon ja tuen tarvetta osalla kohderyhmistä, mikä heijastui esimerkiksi neuvontayhteydenottojen kasvuun monella kohteella.

Koronan lisäksi toiminnan tuloksellisuutta edistivät tuloksellisuusraporttien mukaan myös tarkoituksenmukaiset yhteistyökumppanuudet. Kumppanuudet kytkeytyvät yhteisiin tavoitteisiin ja kohderyhmiin, ja keskinäinen työnjako koettiin selkeäksi. Tekemisen sisältöjä ja vastuita oli jaettu kumppanien kanssa. Esim. yhteiset viestintäkanavat ja tehokas asiakasohjaus molempiin suuntiin edistivät toiminnan tuloksellisuutta osassa avustuskohteita.

Myös järjestö-​ ja toimialarajat ylittävä yhteistyö (esim. asiakasohjaus, tiedonjakokanavat) mainittiin toiminnan tuloksellisuutta edistävänä.

Kehitysvammajärjestöjen toiminnassa korostui myös kohderyhmälähtöisyys. Toiminnan tarve perustui kohderyhmiltä ja ammattilaisilta kerättyyn tietoon ja he olivat myös aktiivisia kanssakehittäjiä toiminnoissa.
Myös monikanavainen viestintä sai mainintoja. Viestinnässä panostettiin toiminnan laajempaan näkyvyyteen myös verkossa, mikä toi järjestöille pyyntöjä koulutuksiin ja muuhun yhteistyöhön.

Koronapandemia myös hidasti ja vähensi toimintojen toteutusta, esim. koulutuksia, ryhmiä ja tapahtumia jouduttiin perumaan. Kaikki toimintamuodot eivät olleet siirrettävissä verkkoon, esim. luottamuksellisen keskustelun vaade tai katsekontaktin saaminen ei onnistunut verkossa. Koronatilanteen epävarmuus oli myös kaikille toiminnan osapuolille haastavaa ja toi lisäkuormitusta sekä järjestöjen työntekijöille että kohderyhmille. Koronarajoitukset ja pitkään jatkunut epävarmuus myös aiheuttivat osalle kohderyhmästä psyykkisen toimintakyvyn laskua.

Koronan edellyttämä digiloikka havainnollisti myös sen, että kaikki sote-​alan ammattilaiset tai kohderyhmien läheiset eivät sisäistäneet digitaalisten toimintamuotojen mahdollisuuksia tai näkivät ne hyvin kapea-​alaisesti. Myös verkkoyhteysongelmat, puutteelliset digitaidot ja kohderyhmän erilaiset päätelaitteet aiheuttivat haasteita.

STEAn arvio tuloksista ja keskeiset havainnot

STEAn tekemän avustuskohteiden kokonaisarvion mukaan valtaosassa kehitysvammajärjestöjen avustuskohteista toiminnan tuloksellisuus on riittävä.

Järjestökokonaisuuden avustuskohteiden toiminta on vahvistanut toimintaan osallistuneidenihmissuhde-​/vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja sekä valmiuksia ilmaista ihmissuhteisiin liittyviä tarpeita. Esimerkiksi rohkeus puhua toisille ihmisille on kohderyhmässä lisääntynyt, minkä myötä kohderyhmän kokema yksinäisyys on vähentynyt.

Toiminnalla aikaansaatuja todennettuja tuloksia ovat mm. seuraavat:

• kohderyhmän suhteet läheisiin ovat vahvistuneet
• arjen taitojen ja taloustaitojen vahvistuminen
• digitaitojen kehittyminen, jonka myötä henkilö on esimerkiksi pystynyt opastamaan muita laitteiden käytössä, osallistumaan tilaisuuksiin, hoitamaan itsenäisesti asioitaan verkossa ja saanut uusia yhteydenpitotapoja ja –kanavia
• kohderyhmä on saavuttanut itselleen asettamiaan oppimistavoitteita
• on saatu oma työpaikka
• jaksaminen arjessa parantunut
• yksinäisyys on vähentynyt, ystävien määrä on lisääntynyt
• saatu uusia sosiaalisia kontakteja ja vahvistettu jo olemassa olevia
• itsetunto on parantunut
• liikunnan harrastaminen on lisääntynyt

Toiminnan tuloksellisuuden osoittamista ovat edistäneet:

• selkeät, mitattavat tavoitteet, jotka ovat oikeassa suhteessa kohteen resursseihin
• resurssien oikea kohdentaminen. Esimerkiksi jos on tarkoitus saada aikaan yksilötason hyvinvointivaikutuksia, ei toiminnan painopisteenä ole massaviestintä tai verkkosisältöjen tuottaminen
• ymmärrys vaikutusketjuajattelusta ja sen soveltamisesta järjestötoimintaan
• sisällöllisesti ja määrällisesti rajattu kohderyhmä
• toiminnan tarve selvitetty kattavasti etukäteen kohderyhmiltä ja kohderyhmien riittävä edustus tiiviisti mukana toteuttamassa ja kehittämässä toimintaa
• jatkuva tiedonkeruu toiminnan onnistumisesta kohderyhmältä ja toiminnan muokkaaminen tiedon perusteella
• palaaminen asetettuihin tavoitteisiin säännöllisin väliajoin ja tavoitteiden täsmentäminen kertyneen tiedon perusteella
• epäonnistumisten tunnistaminen ja toiminnan uudelleen suuntaaminen tarvittaessa

Vuonna 2020 koronatilanteessa tuloksellisuutta edisti, jos järjestön toimintamuoto oli kokoontumis-​ ja tapaamisrajoitteista riippumaton (esim. digivälitteinen toiminta).

Todennettuja tuloksia on kuitenkin aikaansaatu hyvin tai riittävästi vain noin kolmasosassa arvioiduista kohteista (23/76).

Monessa avustuskohteessa toiminta on kohdentunut riittävän hyvin aiottuun kohderyhmään ja toiminnan sisällöt ja volyymit ovat vastanneet riittävästi avustushakemuksella esitettyä. Kerätty tieto ei aina ole ollut tarkoituksenmukaista tulosten osoittamisen näkökulmasta.

Tietoa toiminnasta on kerätty, mutta raportilta ei käy ilmi, kuinka monelta asiasta on kysytty ja kuinka monen näkemyksiin esitetyt tulokset perustuvat. Tällöin tulosten laajuuden arviointi ei ole mahdollista. Kerätty tieto ei myöskään usein palvele toiminnalla tavoiteltujen tulosten aikaansaamista. Esimerkiksi tyytyväisyystieto ei vastaa kysymykseen hyvinvointivaikutusten laajuudesta tai sisällöstä.

Avustuskohteet, joissa raportoidut tulokset on todennettu hyvin tai riittävästi, ovat raportillaan tuoneet kattavasti esiin kuinka monelta asiaa on kysytty, kuinka moni vastasi ja minkä tavoitteen saavuttamista tulos kuvaa.

Koronatilanne vaikutti kehitysvammajärjestöjen toimintaan merkittävästi. Koronarajoitukset estivät laitosvierailut ja ryhmätoiminnot. Moni kehitysvammajärjestöjen toimintaan osallistuneista kuului koronan riskiryhmään, eikä heistä moni halunnut sen vuoksi osallistua lähitapaamisiin, vaikka ne olisi kyetty järjestämään koronaturvallisesti.

Muita tuloksellisuuteen negatiivisesti vaikuttaneita tekijöitä olivat mm.

• työntekijävaihdokset
• laajat ja epärealistisesti asetetut toiminnan tavoitteet sekä/tai puuttuvat tai huonosti tavoitteisiin soveltuvat mittarit
• puutteellinen ymmärrys tai taustatyö kohderyhmän tilanteesta ja tarpeista. Joukossa oli esimerkiksi kohteita, joissa kohderyhmää ei tavoitettu suunnitellusti, koska kohderyhmän tai sen tavoittamisen haastavuus tuli järjestölle yllätyksenä. Kohderyhmää jäi tavoittamatta toimintaan myös, koska toiminta ei vastannut kohderyhmän tarpeita.
• osassa avustuskohteista kohderyhmä ei näkynyt toiminnan suunnittelussa, tarpeen määrittelyssä tai toiminnan toteutuksessa lainkaan, ja kohderyhmältä kerätty seurantatieto toiminnan hyödystä oli määrällisesti niukkaa

Arvio: tukeeko toiminnasta kerätty tieto tulosten osoittamista

Arvio: onko raportoidut tulokset todennettu kerätyllä tiedolla

Arvio: onko toiminnalla saavutettu tavoiteltuja tuloksia

Arvio avustuskohteiden toiminnan tuloksellisuudesta

Keskeiset havainnot

Kehitysvammajärjestöjen tuloksellisuusarvioinnin keskeisiä havaintoja on yhdeksän.

1. Kehitysvammaisen käsite on liudentunut ja laajentunut käsittämään erilaisia erityisryhmiä

• Valtaosalla kehitysvammajärjestöille myönnetyistä avustuksista pyritään edistämään kehitysvammaisten ja vammaisten ihmisten hyvinvointia. Monella avustuskohteella määriteltynä kohderyhmänä eivät kuitenkaan ole kehitysvammaiset tai vammaiset, vaan erityistä tukea tarvitsevat. Erityistä tukea tarvitsevien ja heidän tarpeidensa määrittely, tunnistaminen ja ryhmittely on avustuskohteilla kirjavaa. Toiminnan kohdentumisesta on vaikeaa saada kattavaa käsitystä avustuskohteiden raporttien perusteella. Diagnoosikeskeisyydestä irrottautuminen on järjestöluokassa osin perusteltua, mutta toiminnan tarveperusteisesta kohdentumisesta ei pääosin siksi kyetä varmistumaan.

2. Kohderyhmien moninaisuus ja laajuus heijastuu osin ristiriitaiseen raportointiin esimerkiksi koronan vaikutusten osalta

• Osassa avustuskohteita muutos verkkovälitteisyyteen onnistui hyvin ja tavoitettujen volyymit nousivat jopa räjähdysmäisesti. Osa kohteista vastaavasti raportoi, ettei kohderyhmällä ole välineitä eikä edellytyksiä tulla verkkoon eikä heitä voi koskaan siellä kohdata kokonaisvaltaisesti. Ammattilaisia, viranomaisia ja opiskelijoita on monella kohteella tavoitettu verkkovälitteisesti yli odotusten, mutta koronan eristämien kehitysvammaisten ja muiden erityisryhmien tavoittaminen on ollut heikompaa.

3. Toimintojen kohdentuminen on osin hyvin rajattua, toisaalta hyvin laajaa ja kohdentumatonta

• Osa STEA-avusteisista toiminnoista kohdistui erittäin rajattuun kohdejoukkoon, kuten yksittäisen järjestön omaan jäsenistöön tai työntekijöihin tai tietyn rajatun palvelun tai järjestön palvelutoiminnan asiakkaisiin. Toiminta ei siten tavoittanut laajasti kehitysvammaisten kohderyhmää tai ollut avointa kaikille. Vastaavasti osassa kohteita kohderyhmänä on suuri yleisö, suomalaiset ja laaja kirjo eri alan viranomaisia ja päättäjiä. Näissä kohteissa kohdentumisen toteumaa on vastaavasti vaikeaa jäljittää tai todentaa.

4. Vapaaehtoisia on kehitysvammajärjestöissä vähän suhteessa muihin järjestökokonaisuuksiin

• Yli puolet arvioiduista avustuskohteista raportoi, ettei toiminnassa ole mukana lainkaan vapaaehtoisia. Raportoidun perusteella ei ole arvioitavissa, missä määrin järjestöt tukevat kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia toimia vapaaehtoistehtävissä vai onko vapaaehtoistyön tarkoituksena tavoittaa ei kehitysvammaisia ihmisiä toimimaan kehitysvammaisiin kohdistuvassa toiminnassa vapaaehtoisina. Vapaaehtoistyön osuus ja merkitys tulosten aikaansaamiselle jää raportoidun perusteella epäselväksi.

5. Osassa kohteita toiminnan kohderyhmänä on järjestö itse jäsenineen eikä toiminta vaikuta kohdentuvan kehitysvammaisiin ihmisiin tarpeineen

• Tällöin onnistumisen mittarina voi järjestön näkökulmasta olla perustellusti esimerkiksi työntekijöiden tyytyväisyys tai STEA-avustuksen taso ja jatkuvuus, ei järjestölähtöisesti tuotettu hyöty kohderyhmille. STEA-avustusten strategisena tavoitteena on kuitenkin edistää tuloksellista kansalaisjärjestötoimintaa, jossa edetään kohti asetettuja tavoitteita, saadaan aikaan haluttua muutosta ja pystytään osoittamaan millä tavalla kohderyhmä on hyötynyt toiminnasta. Tuloksellisuuden edellytys koskee kaikkia avustuslajeja ja kytkös tuloksellisuuteen tulee olla nähtävissä myös yleisavustuksilla rahoitetussa toiminnassa.

6. Tiedonkeruussa kohderyhmiltä on usealla kohteella mittakaavaristiriita eikä tulosten osoittamiseksi kerätty tieto ole määrällisesti oikeassa suhteessa verrattuna tavoitetun kohderyhmän määrään

• Yksittäisillä avustetuilla toiminnoilla raportoidaan tavoitetun tuhansia, jopa satoja tuhansia kohderyhmästä, mutta tietoa toteutetun toiminnan hyödyistä kohderyhmälle on kerätty tai saatu niukasti, esimerkiksi vain joitakin kymmeniä. Myös tiedonkeruun kohdentuminen kehitysvammaisiin välillisesti esimerkiksi omaisten ja läheisten kautta vaikuttaa yleisesti niukalta. Kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen ja sidosryhmille tuotetusta hyödystä on näiden seikkojen vuoksi vaikeaa tehdä kattavaa kokonaisarviota raportoidun perusteella.

7. Kansalaisviestintä on osuudeltaan merkittävä sisältö kehitysvammajärjestöjen STEA-​avustuksissa

• Joiltakin osin viestintä vaikuttaa eri järjestötoimijoiden kesken päällekkäiseltä sekä kohderyhmien (suuri yleisö) että viestinnälle määriteltyjen tavoitteiden osalta (esim. lisätään tietoisuutta kehitysvammaisuudesta). Viestinnän ja vaikuttamisen tuloksellisuuden todentamisessa ja myös sen vaikutusketjun laatimisessa on merkittäviä heikkouksia tuloksellisuuden osoittamisen näkökulmasta. Isossa osassa kohteita viestinnän tarkoitusta ja päämäärää ei ole koherentisti kuvattu vaikutusketjulogiikan mukaisesti. Monessa kohteessa ei ole raportoidun perusteella esimerkiksi pohdittu, tai ainakaan avattu STEAlle sitä, miksi tiedon lisääntyminen on olennaista ja mitä sen kautta oletetaan yhteiskunnassa tai sen rakenteissa tai ihmisten käyttäytymisessä tapahtuvan.

8. Kehitysvammajärjestöjen toiminnan todennettu tuloksellisuus on parhaimmalla tasolla kohteissa, jotka keskittyvät aikaansaamaan elinolojen paranemista tai hyvinvointimuutoksia yksilötasolla. Vastaavasti laajoja yhteiskunnallisia muutoksia tavoittelevissa kohteissa tulosten todentaminen on heikkoa.

9. STEA-​avustuksia vuonna 2020 saaneista kehitysvammajärjestöistä osalla on omaa palvelutuotantoa ja osan kohderyhmät tulevat toimintoihin oman palvelutoiminnan asiakkaista

• Osassa kohteista on raportoinnin perusteella julkista palvelua korvaava, ei sitä täydentävä rooli. Asia näkyy varsin rajatuissa kohderyhmissä ja siinä, että yhteistyökumppanuudet esimerkiksi kuntien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien kanssa ovat vähäisiä. STEA-avustuksilla rahoitettu toiminta ei voi kuitenkaan korvata lakisääteisiä erityisosaamista vaativia palveluita tai subjektiivisia oikeuksia muistuttavia toimintoja.

Kehittämiskohteet

Järjestökokonaisuuden yhteiskehittämisessä tunnistettiin useita toiminnan tuloksellisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Näistä STEA on valinnut avustuskohteiden rahoituksen jatkuvuuden kannalta kaksi keskeisintä kehittämiskohdetta.

Valitut kehittämiskohteet palautuvat tuloksellisuuskatsauksessa tehtyihin havaintoihin. 1. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen +

Vapaaehtoistoimintaa voisi jatkossa kehittää erityisesti pyrkimällä lisäämään kohderyhmän mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisina ko. järjestöissä mutta myös laajemmin vapaaehtoistoiminnassa eri järjestöissä ja yhteisöissä. Tuettua vapaaehtoistoimintaa tulee edistää. Vapaaehtoistoiminnan kehittämistyötä tulee tehdä kohderyhmää osallistaen ja tutkittuun tietoon perustuen. Vapaaehtoistoiminnan lisäksi kehitysvammaisilla on tärkeitä vastikkeellisia tehtäviä (esim. toimiminen kokemusasiantuntijana), joiden kehittäminen on niin ikään keskeistä. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: kehitysvammajärjestöt, vapaaehtoistoimintaa järjestävät toimijat)

Seurattavat kehittämistoimenpiteet:

• vapaaehtoistyön merkityksen määrittely toiminnan tuloksellisuuden edistämisen näkökulmasta. Ovatko vapaaehtoiset ensisijaisesti toiminnan resurssi eli edesauttaako vapaaehtoistyö tavoiteltavassa muutoksessa etenemistä vai ovatko vapaaehtoiset ensisijaisesti toiminnan kohderyhmää, joiden hyvinvoinnissa muutoksia tavoitellaan?
• vapaaehtoisten ollessa toiminnan kohderyhmää, sen määrittely ja kuvaaminen, ovatko vapaaehtoiset kehitysvammaisia vai eivät ja kuinka paljon heitä on mukana toiminnassa.
• vapaaehtoisten ollessa resurssi, sen määrittely ja kuvaaminen, mitä toimintoja he aikaansaavat ja mistä toiminnoista he vastaavat, ja miten kuvatut toiminnot liittyvät avustuksella tavoiteltuun muutokseen.

Järjestökokonaisuuden arvioinnissa vuonna 2024 erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin tuloksellisuuden näkökulmasta oleellisiin arviointikysymyksiin:

• Onko pääkohderyhmän eli kehitysvammaisten mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisina lisätty avustuksia saavissa järjestöissä? Onko kehitysvammaisille vapaaehtoisille tarjottava toiminta lisääntynyt verrattaessa vuotta 2023 vuoteen 2020?
• Onko kehitysvammajärjestöissä toimivien kehitysvammaisten vapaaehtoisten määrä lisääntynyt?
• Ovatko järjestöt tarjonneet kehitysvammaisille mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyön ja toiminnan kehittämiseen ja ovatko nämä tarjotut mahdollisuudet realisoituneet, kun verrataan vuoden 2020 toimintaa vuoden 2023 toimintaan?

STEA seuraa arviointikysymysten toteutumista määrällisten tietojen avulla vuosittain. Arviointikysymysten toteutumista seurataan avustushakemusten ja selvitysten sekä yhteiskehittämisen avulla. 2. Toiminnan kohdentuminen +

Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset (esimerkiksi koronapandemia ja palvelurakennemuutokset) vaikuttavat toiminnan kohderyhmiin eri tavoin. Muutosten vaikutuksista tarvitaan tutkittua tietoa. Yhteiskehittämistilaisuudessa käydyn keskustelun perusteella huomiota tulisi jatkossa tarvelähtöisesti suunnata erityisesti lievästi kehitysvammaisiin, moniongelmaisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin, vaikeimmin kehitysvammaisiin, ikääntyviin kehitys-​ ja puhevammaisiin henkilöihin, moniperusteisen syrjinnän kohteena oleviin sekä naisiin, lapsiin, nuoriin ja kielellisiin vähemmistöihin. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: kehitysvammajärjestöt, STEA)

Seurattavat kehittämistoimenpiteet:

• kehitysvammajärjestöjen toiminnan kohderyhmien määrittely ja tarvittaessa rajaaminen, jotta STEA-avusteisen toiminnan kohdentumisesta eri ryhmiin saadaan nykyistä kattavampaa tietoa ja avustusten tarkoituksenmukaisuudesta voidaan varmistua nykyistä paremmin
• kohderyhmien järjestölähtöisen toiminnan tarpeiden selkeämpi kuvaaminen hakemuksilla ja raporteilla, jotta voidaan varmistua siitä, että STEA-avusteisen toiminnan julkista palvelua täydentävä rooli säilyy

Järjestökokonaisuuden arvioinnissa vuonna 2024 erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin tuloksellisuuden näkökulmasta oleellisiin arviointikysymyksiin:

• Kohdentuuko kehitysvammajärjestöjen toiminta 2023 aikaisempaa enemmän sellaisiin kohderyhmiin, jolle toimintaympäristön muutoksilla on ollut eniten haitallisia vaikutuksia, kun verrataan vuoden 2020 raportointia?
• Miten järjestöt todentavat tavoittamiensa kohderyhmien tarpeiden olevan yhteydessä toimintaympäristömuutoksiin? Perustuvatko järjestölähtöisen tuen tarpeen määrittelyt aikaisempaa enemmän tutkittuun tietoon?
• Kohdentuuko STEA-avusteinen toiminta aikaisempaa enemmän seuraaviin kehittämisagendassa tunnistettuihin keskeisiin kohderyhmiin: lievästi kehitysvammaisiin, moniongelmaisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin, vaikeimmin kehitysvammaisiin, ikääntyviin kehitys- ja puhevammaisiin henkilöihin, moniperusteisen syrjinnän kohteena oleviin sekä naisiin, lapsiin, nuoriin ja kielellisiin vähemmistöihin?

STEA seuraa arviointikysymysten toteutumista määrällisten tietojen avulla vuosittain. Arviointikysymysten toteutumista seurataan avustushakemusten ja selvitysten sekä yhteiskehittämisen avulla.