Ikääntyneen toimijuuden tukeminen ja merkityksellisyyden tunteen vahvistaminen – miten ja miksi?

Ikävoimaa-avustusohjelman tavoitteena on edistää haavoittuvassa asemassa olevien ikääntyneiden psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä elämän muutostilanteissa. Avustusohjelmaan kuuluu 13 hanketta ja toimintaa koordinoi Vanhustyön keskusliitto. Koordinaatiohankkeen ja ohjelmahankkeiden toiminta on käynnistynyt vuonna 2025.

Ikävoimaa-avustusohjelman hanketyöntekijät tapasivat Helsingissä lokakuun lopussa. Avustusohjelman koordinaatiohankkeen työntekijät Tiina ja Suvi olivat suunnitelleet hienot verkostopäivät, joiden aikana ehdittiin keskustella muun muassa hankkeiden yhteisistä teemoista, arvioinnista ja etsivästä vanhustyöstä.

Osallistuin kollegani Idan kanssa STEAn edustajana verkostopäiviin. Hanketyöntekijöiden keskusteluja ja verkostotapaamisen puheenvuoroja kuunnellessa oli ilo huomata, kuinka avustusohjelman suunnitteluvaiheen ideat ovat muotoutuneet hankkeissa käytännön toiminnaksi.

Avustusohjelman suunnitteluvaiheessa ohjelman yhteisiin tavoitteisiin nostettiin ikääntyneen oman toimijuuden tukeminen (toimintakyvyn taso huomioiden) ja merkityksellisyyden kokemuksen vahvistaminen. Verkostopäivien aiheet linkittyivät myös näihin tavoitteisiin. Hanketyöntekijöiden puheenvuoroissa mielestäni konkretisoitui se, miten toimijuutta ja merkityksellisyyttä käytännössä edistetään avustusohjelmaan kuuluvissa hankkeissa. Ajattelen, että tällaista toimintaa tehdään järjestöjen toiminnassa laajemminkin, joten jaan tässä blogissa keskustelujen pohjalta tekemiäni huomioita siitä, mitä tällainen toiminta on käytännössä ja miksi toimijuus ja merkityksellisyyden kokemuksen vahvistaminen ovat tavoittelemisen arvoisia.

Kysy ja huomioi yksilön voimavarat

Ikääntyneen oman toimijuuden tukeminen kuului hankkeiden työntekijöiden puheenvuoroissa usealla tavalla. Toimijuuden tukemisen yhtenä lähtökohtana voidaan mielestäni pitää sitä, että ei oleteta, millaista tukea ikääntynyt tarvitsee tai tarjota hänelle täysin valmiita ratkaisuja.

Loppuun asti hiottujen suunnitelmien tai ennakko-oletusten sijaan hankkeiden työntekijöillä on valmiutta ja osaamista kohdata ikääntynyt omana, joskus hauraanakin, itsenään.

Työntekijät ovat kiinnostuneita ikääntyneen elämäntilanteesta ja kysyvät, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän toivoo ja tarvitsee tässä hetkessä. Tämä pitää sisällään myös ikääntyneen omien taitojen ja vahvuuksien huomioimisen. Toimijuutta edistetään herättelemällä motivaatiota ja rohkaisemalla omien taitojen ja osaaminen hyödyntämiseen.

Joskus jo se, että ikääntynyt ottaa tarjolla olevan tuen vastaan on toimijuuden tukemista. Avun vastaanottaminen ei välttämättä tapahdu hetkessä, varsinkin jos ajatellaan, että ”ei haluta olla vaivaksi” tai että ”on sitä aikaisemminkin selvitty”.

Ajattelen, että me kaikki voimme toiminnallemme edesauttaa sitä, että avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen on ikääntyneelle luonnollista ja hyväksyttävää. Julkisessa keskustelussa välillä esiintyvän taakka-puheen sijaan voimme rohkaista avun pyytämiseen ajoissa tai selvittää syitä siihen, miksi ikääntynyt ei halua ottaa apua vastaan.

Toimijuuden tukeminen vaatii siis toimia eri tasoilla, aina yksilöllisistä ratkaisuista lähiyhteisöihin ja yhteiskunnan tasolle asti.

Luota toiminnassa mukana oleviin ihmisiin

Verkostotapaamisessa nousi keskusteluun myös tilanne, jossa hankkeessa käytetään tiettyä toimintamallia tai ollaan kehittämässä uutta toimintamallia. Miten silloin huomioidaan yksilöllisyys, mutta ollaan samaan aikaan uskollisia valitulle toimintamallille? Tulkitsin yhteisen keskustelun perusteella, että vastaus näissä tilanteissa on, että tällöin luotetaan valittuun toimintatapaan ja toiminnassa mukana oleviin ihmisiin. Yhdessä tekeminen ja ikääntyneiden mukaan ottaminen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen voi alussa viedä aikaa, mutta tämä kannattaa, kun ikääntyneet huomaavat, että minä kykenen tähän ja minun näkemyksilläni on merkitystä. Toimintamalli luo raamit toiminnalle, mutta raamien sisällä oleva toiminta huomioi osallistujien moninaisuuden ja sen mistä lähtökohdista he osallistuvat toimintaan. Yhdessä tekeminen tukee toimijuutta ja tekee näkyväksi osallistujien erilaisia vahvuuksia.

Arvosta yksilön subjektiivista kokemusta

Verkostotapaamisen ensimmäisenä päivänä keskityttiin arviointiin ja erityisesti avustusohjelman yhteisen mittarin EuroHIS-8-elämänlaatumittarin käyttöön ja siitä saatuihin kokemuksiin. Mittarilla saaduista tuloksista kerromme myöhemmin, kun ensimmäisen vuoden aineisto on kerätty ja analysoitu. Nyt pohdin sitä, millaisia huomioita mittarin käytöstä tehtiin suhteessa toimijuuteen ja merkityksellisyyden kokemukseen.

Ensimmäinen huomioni on, että hankkeiden toimintaan osallistuneet ikäihmiset ovat olleet pääosin tyytyväisiä siihen, että he voivat vastata koettua elämänlaatua mittaavaan kyselyyn. Kysely voi siis olla kohderyhmälle viesti siitä, että sinun näkemyksilläsi on merkitystä.

Kyselyyn vastaaminen voidaan kokea merkityksellisenä erityisesti silloin, jos kokee tulleensa sivuutetuksi muissa kyselyissä. Toinen huomio on, että kyselylomake voi toimia kimmokkeena siihen, että ikäihminen pysähtyy miettimään omaa elämäntilannettaan tarkemmin. Millaisia toiveita ja tarpeita minulla on sekä voisinko asettaa omia henkilökohtaisia tavoitteita? Tämän tiedon perusteella myös hankkeen työntekijä voi pohtia, että onko juuri meidän toimintamme sellaista, mikä vastaa näihin tarpeisiin vai tulisiko ikääntyneen kanssa yhdessä pohtia muita mahdollisia toimintoja tai palveluja.

Yhteisen mittarin käyttö ei aina tunnu luontevalta ja myös sen tuottaman tiedon luotettavuus aiheutti pohdintaa varsinkin tilanteissa, joissa kyselyyn vastaaminen on ikääntyneelle haastavaa esimerkiksi alkavan muistisairauden vuoksi. Ohjelmassa on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus kerätä tietoa myös niiden ikääntyneiden koetusta elämänlaadusta, joita ei välttämättä kansalliset kyselyt tavoita.

Koettuun elämänlaatuun voivat vastaushetkellä vaikuttaa monet eri tekijät, mutta tärkeää lienee se, että ikääntyneen oma subjektiivinen kokemus tulee kuulluksi ja se huomioidaan. Ja kun saamme avustusohjelmassa kerättyä laajemman aineiston, meillä on ainutkertainen mahdollisuus välittää viestiä siitä, millaiseksi hankkeiden toimintaan osallistuneet kokevat elämänlaatunsa.